Turun Työväen Asunto-Osakeyhtiö Siimes

Turun Työväen asunto-osakeyhtiö Siimes, Puistokatu 19

Yhtiön perustava kokous oli toukokuussa 25. päivänä 1901. Hänen keisarillinen senaattinsa vahvisti yhtiöjärjestyksen marraskuussa 1901. Yhtiölle hankittiin tontti Turun VII kaupunginosasta korttelista 26 tontti numero 5. Se ostettiin kaupungilta vuonna 1901 8.400 markan hinnasta, vuonna 2000 vastaa noin 170.000 markkaa. Tonttiveroksi määrättiin viiden viljahehtolitran keskihinta, joka oli 50,35 mk vuodessa. Kolme hirsirunkoista asuinrakennusta ja yhden tiilirakenteisen ulkorakennuksen suunnitteli Anton Salviander.

Yhtiön tarkoituksena oli mainittu, että se rakentaa Turun kaupunkiin terveellisiä ja edullisia asuntoja hyvämaineisille turkulaisille ruumiillisen työn tekijöille. Ruumiillisen työn tekijöiksi kelpuutettiin hallikauppias, koneenkäyttäjä, tullivartija, postelijooni, suutarimestari, leipuri, konduktööri, entinen merimies, savenvalajan leski, torikauppias, sähköasentaja, opettajan leski ja vanginvartija. Sen sijaan kauppias ja postivirkailija eivät olleet sopivia ja koneenkäyttäjänkin kohdalla asiasta keskusteltiin. Perustavina osakkaina oli puuseppiä, muurareita, sorvari, uunintekijä, maalari, veturimies ja työmiehiä.

Yhtiön kaikki asunnot olivat alun perin samanlaisia keittiön, kamarin ja eteisen sekä kylmän vintti ja kellaritilan käsittäviä 48,8 m2 huoneistoja. Huoneistot jaettiin arpomalla. Talot rakennettiin urakalla rakennusmestari Isak Rantasen toimesta 85.500 markan summasta asuttavaan kuntoon 1.6.1902 mennessä. Summa oli vuonna 2000 historiikkiin ilmoitettu silloiseksi rahaksi 1.7 milj. markkaa. Urakoitsijan kanssa käytiin monta tiukkaa neuvottelua rakentamisvaiheessa, mutta kaikki saatiin kuitenkin asuttavaan kuntoon kesällä 1902. Riitaa oli esimerkiksi seinähirsien laadusta, lattiakannattimien paksuudesta ja siitä kun rakentaja oli käyttänyt yhtiön kiviä porrasaskelmiin. Lattiavuoraukset asennettiin 1906, kun hirsikehikot olivat painuneet muotoonsa. Talot tulivat maalauksia myöten täysin valmiiksi 1910.

Puistomaisen pihan siimeksessä on viisikulmainen kaivo, jota käytettiin aina vuoteen 1914 saakka kaikkeen vedentarpeeseen. Asunnot oli varustettu alun perin puuhellalla ja kaakeliuunilla. Myöhemmässä vaiheessa niihin saatiin vesi- ja viemärijohdot sekä sähköt. Vuonna 1914 vesijohdon urakoi A Onninen. Veden käyttömaksuksi määrättiin 10 penniä saavillisesta pyykivettä, mutta muu normaali talousvesi meni yhtiön laskuun. Kaupungin terveyslautakunta esitti vaatimuksen hankkia taloon vesi WC laitteet. Urakan teki Säätö Oy E Flemingin piirustusten pohjalta vuonna 1956. Miesten vedenheittokoppi purettiin tarpeettomana samana vuonna.

Yhtiöön saatiin sähkö vuonna 1917. Eteiseen ja keittiöön tuli sähkö yhdelle lampulle ja kamariin kattokruunulle ja yhdelle pöytälampulle. Sähköt katkaistiin alkuaikoina kesän ajaksi säästäväisyys syistä johtuen.

Vuonna 1914 yhtiö määrättiin hankkimaan valtakunnan lippu ja 1917 yhtiölle hankittiin myös punalippu. Uusi lippu hankittiin vuonna 1923. Yhtiö päätti, että liputetaan valtiollisina juhlapäivinä ja vappuna. Vuonna 1918 huhtikuussa poistettiin venäjänkieliset nimet katukilvistä.

Puistokadun varteen suunniteltiin uudisrakennusta. Piirustukset ja pohjatutkimuksetkin olivat valmiit. Rakentamista lykättiin huonon taloustilanteen takia. Tontin yläpäässä kova maa tuli vastaan 75 sentissä ja alaosassa 7,2 metrissä. Ratapihankadun varressa kokeeksi painettiin rautaseivästä aina 8 metriin saakka eikä pohjaa tullut vastaan. Muistitieto kertoo, että kaivoa laskettaessa pohja ei tullut vastaan edes 18 metrissäkään.

Ehkä raskain yhtiön velvoite oli katuosuuksien kunnossapito ja katu- ja kadunreunakivien laitto. Tämän tästä tuli kaupungilta määräyksiä kadunpinnan korjauksista, lumenajosta ja muusta vastaavasta.

Lapsille rakennettiin hiekkalaatikko vuonna 1914, mutta kiertokirjeellä muistutettiin lasten vanhempia siitä, että heidän pitää lapsensa kurissa pitämän, etteivät ne sotke kasvimaata ja tee kaikenlaista pientä ilkivaltaa omassa ja naapureiden pihoissa. Yhtiön pihassa myös urheiltiin ja se aiheuttikin joidenkin mielestä häiriötä. Yhtiökokous päätti 1920 kieltää isompien ja vaarallisten lajien harrastamisen yhtiön pihassa, Niihin luettiin kiekko, kuula, keihäs ja jalkapallo.

1924 annettiin lupa tehdä lämmittämättömiä huoneita vinttitilaan. Vuonna 1946 tehtiin ensimmäinen sähköllä lämmitettävä vinttihuone ja se aiheutti keskustelua kestääkö talon johdot lisääntynyttä sähkönkulutusta.

Sotaan varauduttiin valitsemalla yhtiölle suojeluvalvoja, lähetti, palovalvoja sekä ensiavun antaja. Sotavahingoista päästiin pienin vaurioin, ainoastaan pommituksissa meni 24 kpl ikkunoita rikki.

Isännöitsijä Saariselle annettiin vuonna 1946 lahjaksi hopeinen silmälasikotelo, kun hän oli palvellut taloa 10 vuotta. Rouva Valo sai 20 vuotta kirjurina toimimisesta Pekkalan teoksen Iankaikkinen elämä. Perustajajäsenistä ainoa, joka asui talossa, oli Matilda Willberg. Hän täytti 1957 90 vuotta ja taloyhtiö muisti häntä kukkasin.

Johtokunta antoi vakavan varoituksen eräälle osakkaalle vuonna 1958, kun hän oli omavaltaisesti karsinut ikkunansa edustalla olevaa puuta. Hän oli myös esittänyt aiheettomia syytöksiä johtokunnan jäsenille, Varoitus toimitettiin asianomaiselle haastemiehen välityksellä. Sama mies syytti 1960 naapuriaan savupeltien kolistelusta ja veden laskemisesta keittiössä. Sen vuoksi hän oli useaan otteeseen sulkenut alustassaan olleen vesijohdon sulkuventtiilin ja näin estänyt naapurin veden saannin. Viimein johtokunta päätti useiden huomautusten jälkeen hankkia lukittavan sulkuventtiilin, mikä kahden poliisin todistaessa tapahtumaa asennettiin paikalle. Venttiilin avain jäi isännöitsijän haltuun.

Yhtiönjärjestyksen muutos tehtiin vuonna 1982 ja yhtiön nimeksi tuli As. Oy Siimes.

Siimes vietti 100-vuotisjuhliaan elokuussa 2001. Yhtiön osakas Jyrki Uusitalo kokosi yhtiön historiikin mm. vanhoista pöytäkirjoista, tilikirjoista ja muusta yhtiön arkistosta.

Uusitalon tekstiä referoinut Raili Pajula