Transparent House

Minä portsalainen Suomen Turusta –

pieni kertomus ihmiselämästä ja mummonmökin unelmasta

Olen paljasjalkainen Loimaan likka. Lapsena pyörittelin palloja Loimaan jankko-savesta. Loimijoki oli ainoa uintipaikka. Sen vesi oli ja on vieläkin ruskeata ja saasteista. Eipä siinä paljoa uitu. Siksi niin moni loimaalainen on uimataidoton.

Kävin koulua silloin kun vielä oli kuukausivapaita. Koulutyttönä suunnistimme likkakaverin kanssa huvittelemaan Turkuun. Junalla tultiin Turun asemalle ja siitä sitten Kauppatorin tuntumaan kauppoihin kiertelemään. Rahaa oli niin vähän, ettei koskaan ollut varaa mitään ostaa, mutta Turkuun piti päästä.

Sitten vuosien päästä, kun ylioppilaslakki oli saatu ja opiskelupaikkaa piti miettiä, Turkuun muuttaminen oli luonnollinen asia. Kotiuduin tänne heti. Kertaakaan mielessä ei ollut juurille palaaminen. Turku on sopivan kokoinen kaupunki. Ei liian pieni, jossa kaikki tuntevat toisensa ja toistensa asiat. Eikä liian iso, jossa kukaan ei tunne ketään.

Olen ollut turkulainen ja portsalainen 18 vuotta. Portsaan tulimme olosuhteiden pakosta. Mieheni tädillä oli täällä puutaloasunto, josta vuokralaiset olivat muuttaneet pois. Se oli vapaa juuri oikealla hetkellä ja edullinen vuokraltaan. Siinä samassa asunnossa me vieläkin asumme. Ostimme se parin vuokralaisvuoden jälkeen.

Portsa on ihana paikka asia. Ruokakaupat, pankki, päiväkoti ja koulut ovat alueella eikä Kauppatorillekaan ole kuin kävelymatka. Portsan taloyhtiöiden pihat ovat rauhallisia lasten leikkiä ja mukavia aikuistenkin oleskella. Kesällä auringonpalvojat voivat nauttia auringonotosta kotiovellansa ja talvella rakennetaan lumiukot, -linnat ja –lyhyt pihalle. Portsa on maaseudun ja kaupungin sekoitus sopivassa suhteessa.

Asukasyhdistyksen toiminnassa olen ollut mukana 15 vuotta enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Minut pyydettiin mukaan kokoukseen, valittiin hallitukseen ja siitä se alkoi. Näiden vuosien aikana on käsitelty niin ikäviä kuin hauskojakin asioita. Keväällä 1996 oli työn alla jotakin oikein kivaa. Taiteilija ja arkkitehti Ger C Bout Hollannista oli valinnut Portsan alueen taideteoksensa sijaintipaikaksi. Me portsalaiset olimme tietysti imarreltuja tällaisesta kunniasta. Meille ei oltu tuomassa mitä tahansa mötikkää tai härveliä taiteen nimissä, vaan saisimme talon.  Talo olisi mummon mökki rakennettuna betoniverkosta  ihan oikeassa koossa kuisteineen ja harjakattoineen.

Syksyllä, kun ensimmäinen yhteydenotto Pro Cultura-säätiön taholta tuli, ihastuin itse tähän Boutin teokseen heti. Keskustelin monen portsalaisen kanssa tästä teoksesta ja sitä pidettiin hyvänä asiana. Puutarhakadun tyhjä tontti olisi saanut hyvän käyttötarkoituksen.

Tontilla oli talo, silloin kun minä muutin Portsaan. Siinä asuttiin, vaikka se oli huonokuntoinen. Suoraa paikkaa ei siitä talosta varmastikaan löytynyt. Siinä asui yhteiskunnan rattailta pudonneita. Asukkaat siirrettiin muualle asumaan ja talo jäi tyhjäksi.

Eräänä lauantaina joukko nuoria soitti paikallisradio Auran Aaltoihun suoraan lähetykseen ka kertoivat vallanneensa talon Portsasta Annankadun ja Puutarhakadun kulmasta. Valtauksesta uutisoitiin pitkin päivää. Nuoret asettelivat banderolleja talon ulkoseinään, joissa he kertoivat valtauksesta. He jäivät sinne asumaan, eikä heitä sieltä väkivalloin poistettu. Talven tullessa valtaajat häipyivät ja talo jäi taas tyhjilleen.

Uudet tuulet alkoivat puhaltaa ja vanhuksille alettiin suunnitella Turkuun lisää palvelukeskuksia. Sellainen päätettiin rakentaa Portsaankin. Vanha talo matalaksi ja uutta suunnittelemaan. Uuden rakennuksen piti valmistua 1994. Lama kuitenkin iski yhteiskuntaan ennen kuin rakentamiseen päästiin ja tontti on nyt tyhjänä edelleen.

Tontti on tyhjä ja pahuuden hallussa. Sille olisi hyvin sopinut taideteos. Transparent House olisi saanut kasvaa täyteen rikkaruohoja. Jos ei luonto olisi kasvattanut, niin olisimme istuttaneet. Rakennuslautakunta ja museo olivat eri mieltä taideteoksen sijoittamisesta ja asialle tuli tyly päätös. Ei sovi tyyliin ja piste.

Turussa, keväällä 1997

Raili Pajula

Löysin yllä olevan kirjoituksen siivotessani papereita. Kirjoitin sen aikoinaan jotakin julkaisua varten Pro Culturan pyynnöstä. Laitoin sen nyt tänne yhtenä osana Portsan historiaa.

Nyt vuonna 2010 on todettava, että Portsakoti on rakennettu. Tontille saatiin lopulta vanhusten palvelukeskus.

Lisäksi haluan vielä todeta, että rakennuslautakunta keskusteli aikoinaan "rakennuksen" lumikuormista ja sen vaarallisuudesta. Rakennus oli siis rakennettu silmäkooltaan 250×250 galvanoidusta betoniverkkosta.

Toinen syy sijiitusluvan hylkäämiseen oli, ettei se sovityyliin. Missä muualla on taideteokset saaneet luvan tällä perusteella? Ihan vaan kysyn, sopiiko sininen vaunu Wäinö Aaltosen museon viereen nurmikolle?

Pro Culturan ja Portsa ry:n oli taivuttava.Transparen House muuttui Transparent Dreamiksi. Tämä unelma toteutettiin ja sijaitsee nyt Aboa Vetus ja Ars Nova museon pihalla. Siellä se on paljon pienempänä, mutta muuten vastaavanlaisena.

Oli ilo olla prosessissa mukana. Ger Bout lahjoitti Portsa ry:lle ja minulle taulun muistoksi tästä projektista. Hän purki piirtämällä vastarinnasta kokemaansa ahdistusta. Boutilla on suomalainen vaimo ja hän on viettänyt Suomessa paljon aikaa. Arkkitehtinä hän ihailee suomalaista mummon mökkiä. Sen mitoitus on hyvä ja ulkonäöltään se on kaunis.