Puutarhakatu 34

PORTSAN ENTISET LAPSET MUISTELEMASSA LAPSUUSAIKOJAAN

Konsan Kartanoon kokoontui syyskuisena lauantaina ”lastenkutsuille” 40- ja 50-luvuilla Puutarhakatu 34:ssä lapsuutensa viettäneitä aikuisia muistelemaan sen aikaista eloa Portsassa.

Puheenvuorosta selvisi, että Puutarhakatu 34 purkaminen oli sen aikaisen säästöpankin johtajan ”loistoidea” ja tilalle rakennettiin kerrostalo. Tämä oli tapahtuma, joka herätti portsalaiset ja muutkin vaatimaan alueen suojelua. Tämän kansannousun myötä kerättiin suuri määrä nimiä alueen puutalokannan säilyttämisen puolesta ja näin alue saatiin pelastettua kerrostalojen alta.

Alkuun mietittiin sen aikaisia talon asukkaita, luettiin talonkirjoja ja tutkittiin talosta tehtyä pohjapiirrosta.  Puutarhakadun varrella olivat Valiopyörä, suutari, lyhyttavaraliike Kaija ja säästöpankki. Lyhyttavaraliike oli saanut nimensä, kun omistaja oli kysynyt Laihon Kaijalta osasiko hän kirjoittaa ja saatuaan myöntävän vastauksen, oli pyytänyt Kaijaa kirjoittamaan oman nimensä paperille. Sen jälkeen kaupan nimenä oli lyhyttavaraliike Kaija.

Taloyhtiön väriläikkänä muistettiin ”juoppo Helli”, joka oli kuulopuheiden mukaan rakennuksilla muurarien ”repsikkana”. Taloyhtiössä asui myös julki-kommunisti, joka kävi vappumarsseilla. Asiasta ei kovin paljon pidetty siihen aikaan. Perälän muija oli tosi pahasisuinen ja komenteli lapsia, seurauksena oli, että kivet tai lumipallot lensivät ikkunoihin ja oveen. Pikkulapsia oli siihen aikaan kuollut ns. ”mahaportin kouristuksiin” eli ”nälkään”, koska ruoka ei pysynyt sisällä.

Lasten leikkejä ja huveja muisteltiin iloisesti. Hieman ne poikkeavat nykyisistä, sillä suurta huvia oli rottien kivitys huussin alla ja jokakesäiset ”pihaolympialaiset”. Niistä oli  useimpien osallistujien mieleen jäänyt korkeushyppy, jossa käytettiin rimana painoilla varustettua narua. Suurta huvia oli myös lantakuskin perässä juokseminen ja huudot ”pääsek ookalle” ja vastauksena oli ”50 penniä kannel ja markan alle”. Usein tehtiin myös retkiä Förillä yli Aurajoen ja Martinmäkeen syömään eväitä; vettä ja näkkileipää.

Pyhäkoulu ja partio kuuluivat monen lapsen ohjelmaan.  Partiossa oli rahankeräystempauksia, joissa piti myydä lipukkeita, arpoja jne ja yleensä vanhemmat joutuivat ostamaan ne. Jarmo Lehtiö kertoi tienanneensa melko hyvin lipukkeiden myynnillä ja ostaneensa koko rahalla karkkia. Tytöt ”tienasivat” taskurahansa myymällä Mikaelin puistosta varastettuja kukkia, kunnes asia tuli ilmi ja joku uhkasi heitä poliisilla.

Tytöt lukivat salaa ”Nyyrikkiä” ja ” Perjantaita”, jotka olivat kylläkin tarkoitettuja vähän vanhemmille tytöille. Pojat harrastivat Kakolan susikoirien härnäämistä ja olivat sen vuoksi vanginvartioiden kanssa vähän huonoissa väleissä.

Leinon perheen isä työskenteli romukaupan parissa ja heidän kellarinsa oli oikea poikien aarreaitta. Jarmo Lehtiö muisteli sen aikaisista ”naisasioitaan”. Hän oli urheilukilpailujen kingi ja siitä johtui ehkä menestys tyttöjen parissa.

Ulkorakennuksessa oli taksikuskien autotallit . Autot olivat poikien mielestä hienoja ja ihailun kohteena. Sellaisia olivat Elon Pösö 203 ja toisessa tallissa ollut Volvo EH-192. Talossa oli myös kaksi moottoripyörää: Kajanderin keltainen Puck ja Hurmeen Jawa. Valiopyörän omistajalla oli myös hienoja autoja.

Rosemarie Brechtin isä, jolla oli niklaamo Arvinkatu 8:ssa, näytti Lehväsen asunnon alla olleeseen kellarin ikkunaan kaitafilmejä. Samaisessa kellarissa rakennettiin Turun Moottorikerhon ensimmäiset speedway-moottoripyörät.

Kerran punainen Leivo-niminen lentokone levitti lentolehtisiä. Niitä satoi pihaan enemmän kuin syksyllä vaahteran lehtiä, kertoi muistelija.

Sirpa Huntsala