Puutarhakatu 23

PORTSAN MUISTOJA 40-LUVUN LOPULTA

Havaintoja 8-12 –vuotiaan koulupojan silmin.
Kirjoitus julkaistu Portsan Sanomissa 2-2003

Asuin Portsassa vuosina 1940-1949. Sodan ja pommitusten takia olin usein Liedossa tuon vuosikymmenen alkupuolella. Ekaluokan kevätlukukaudenkin jouduin käymään Littoisten koulussa.

Rauhan tultua syksyllä 1944 elämä palautui taas normaaliksi. Seuraavassa keskityn muistoihin vuosilta 1945-1949.

Kotini Portsassa oli Puutarhakatu 23:ssa. Talon pihapiirin leikkitovereista muistuivat mieleeni erityisesti Lemmetyisen sisarukset Risto, Reino ja Irma sekä seinän takana asunut Aunion Anneli. Kävin Snellmanin kansakoulua neljä luokkaa ja Turun lyseota kolme luokkaa, jonka jälkeen seurasi muutto Hämeenlinnaan.

40-luvulla oli Puutarhakatu 23:n pihamiljöö huomattavasti vihreämpi ja kauniimpi kuin nykyään. Pihalla oli paljon kukkamaita ja pensaita, jopa vihannesviljelystä. Erikoisen kaunis oli Annelin kodin seinää pitkin nouseva upea ja hyvätuoksuinen köynnöskuusama.

Yhden kesän ajan oli talon pihalla veneveistämökin. Se sijaitsi Lemmetyisen päädyn ja piha-aidan välikössä. Talon asukkailla oli usein mielenkiintoista katseltavaa, kun herrat Keipinen ja Lindholm askartelivat ja nikkaroivat ilta illan perään ainakin lasten silmissä erittäin taitavina veneenrakentajina. Tuloksena sitten olikin merikelpoinen keulaosasta katettu moottorivene, jota myöhemmin voitiin ihailla jokirannassa.

Puutarhakatu 23:ssa toimi vähän aikaa myös Turkisvalmistamo ja myymälä. Tämän firman myötä ilmestyivät talon A-portin pieleen ensimmäiset moottoriajoneuvot. Pihalla porttikäytävässä oli ensin komia Ariel –moottoripyörä. Muutaman viikon kuluttua sen tilalle tuli – tosin vain kadun reunaan – kaksiovinen, tummansininen Ford. Pian se kuitenkin vaihtui hieman vanhempaan mustansiniseen, nelioviseen Studebakeriin, joka etulokasuojiin upotettuine ja koteloihin suljettuine vararenkaineen oli niin hieno auto, etten muista nähneeni Turussa toista samanlaista.

Talon B-portin puoleisella pihalla oli Kosken leipomo ja sen halkopinojen edessä pysäköitynä isokokoinen ja jämäkän näköinen ”kantti kertaa kantti” –tyylinen Hupmobile. Tämänkin auton kaksoiskappaleet taisivat olla Turussa 40 –luvun lopussa harvinaisia.

8-vuotiaana tokaluokkalaisena olin kolkkapoikana Einar ”Setu” Henrikssonin johtamassa partiossa. Sen nimi oli Turun Mikaelin Siniset. Kerran viikossa kokoonnuttiin Puistokadun seurakuntatalossa. Muistan vieläkin jännittävät monivärisarjakuvat Willystä ja setä Andersista, joita Setu näytti hyvin suurentavalla epidiaskoopilla. Kerran kuukaudessa partio osallistui myös nuorisojumalanpalvelukseen Mikaelinkirkossa.

Talvella olivat hyvät hiihtomaastot lähellä. Sairashuoneenkadun päästä, Ison halkosahan vierestä lähti Iso-Heikkilän suuntaan useitakin latuja. Niitä pitkin oli mahdollista hiihtää jopa Pahaniemeen asti. Kesällä halkosahasta n. 200 m Ruissaloon päin sijaitsi partiolaisten kasvitarhamaa marjapensaineen. Viljelin kahtena kesänä palstaa Setun tarkkojen ohjeitten mukaan.

Sodan jälkeen tuotiin Suomeen vanhoja ”armeijan mallisia” GMC –kuorma-autoja. Ne olivat poikien kielellä Kempsuja. Niitä oli pysäköity Rauhankadulle parin sadan metrin pituiseksi jonoksi, joka ulottui Sereksen karamellitehtaalta Puistokadulle asti. Muutamiin Kempsuihin pääsi oikein sisälle istumaan. Aivan vuosikymmenen lopulla ilmestyi Rauhankadun autohallin läheisyyteen pitkät jonot upouusia vihreitä Chervolet –kuorma-autoja. Erikoisen mahtavia olivat korkeat, osittain ”buldog –malliset” kuormurit.

Herkkuruoat ja makeiset olivat sodan jälkeisessä Suomessa harvinaisia. Jäätelöä – siihen aikaan vain pyöreitä puikkoja – tuli kauppoihin aniharvoin ja kun näin tapahtui, kiiri tieto salamannopeasti korttelien päähän. Muistan vielä lähes satametriset jätskijonot Heikkilänkatu 7:ssä ja Puistokatu 18:ssa sijanneiden maitokauppojen kohdalla. 40 –luvun limsavalikoima oli pieni, mutta kaksi muistettavaa makuelämystä sentään löytyi: Tarmolan juoma ja Portteri. Ne olisivat pärjänneet hyvin makuvertailussa 50 –luvun hittijuoman, Coca Colan kanssa.

Portsasta lähti 40-luvulla bussilinja Itäharjulle. Myöhemmin linjan nimeksi tuli Puutarhakatu – Pääskyvuori. Kotini ikkuna oli Puutarhakadulle, joten opin pian tuntemaan kaikki Portsan linja-autot: kaksi punaista Volvoa, kaksi lyhyttä Mersua, toinen punainen ja toinen vihreä sekä kaksi ruskean keltaista Reo-merkkistä linja-autoa, jotka aikaisemmin olivat tulleet tutuiksi Littoisten linjalta. Nämä autot liikennöivät Portsan linjalla vuoden 1949 loppuun.

1.1.1950 alkoi bussiliikenteessä uusi aikakausi. Portsan linja siirtyi kaupungin liikennelaitokselle ja sai nimekseen 4. Se kulki Harjatehtaalta Hellakseen. Upo uusissa busseissa oli raitiovaunujen väri sekä uutena ”keksintönä” keskiovi, josta poistuminen tapahtui. Kansan suussa nelonen sai toisenkin nimen: Keltainen vaara.

Seppo Tammi

* * * * * * * * * * * * * *

Kaikenlaisia kolttosia, hyviä ja pahoja, sen ajan lapset ovat tehneet.Tässä vielä muutama muistikuvan taloyhtiön "lastenkutsuilta". Pissauspituuskilpailu pidettiin porttikongissa ja sen voitti tyttö. Enää Irma ei suostunut näyttämään millaisella taktiikalla pojat voitettiin. Anneli muisteli miten erään pojan kotona oli käynyt kuolema ja ruumista pidettiin ulkoeteisessä. Asunnon poika myi pääsylippuja, joilla pääsi ruumista katsomaan. Siellä hän pelotteli toisia kutittamalla ruumista jalkapohjista ja kertomalla, ettei enää kutia. Ulkovessaan mennessä piti ensin avata ovi ja seisoa itse oven takana turvassa. Rotat vilistivät ulos ovesta ja vasta sen jälkeen voi itse kiivetä vessakoppiin. Talvella kun tavara jäätyi keoksi, lapset aina pelkäsivät, että rotat kiipeävät sitä pitkin ylös ja purevat peppuun.

Seppo Tammen muistelmissa esiintyvä Sereksen tehdas sijaitsi Rauhankatu 14. Sisu on tehtaan varmasti tunnetuin tuote.