Puutalon riskirakenteet -asiantuntijan vinkit

Kuntotarkastaja Kimmo Heino vastaa kysymyksiin puutalon riskirakenteista:

Mitkä ovat mielestäsi vanhojen puutaloasuntojen tyypillisiä ”ongelmakohtia”, jotka tulisi huomioida asumisessa ja remontoinnissa?

Kimmon vastaus: Otetaan tähän alkuun ensin pari hyvää puolta puutalorakennuksista. Rakennusten kivijalka on melkein aina huomattavan korkea, jolloin ulkoseinä ja kellarin vastainen välipohja ovat korkealla maanpinnasta ja tämän vuoksi maaperästä tai roiskevedestä ei aiheudu rakenteisiin ylimääräistä kosteusrasitusta.

Katot ovat jyrkkiä ja katemateriaalina on joko konesaumattu pelti tai tiili, jotka ovat pitkäikäisiä. Näistä erityisesti konesaumattu peltikate, kunhan sen maalipinnasta pidetään huolta.

Rakennukset on lähtökohtaisesti toteutettu aikanaan siten, että vain keskikerrokseen on toteutettu asuintilaa ja ullakkokerros ja kellari ovat olleet rakentamattomia tai niissä on ollut vaatimattomia varastotiloja. Huoneistoja on alettu laajentamaan kellari- ja ullakkokerroksiin varsinkin 1980-luvulla, mutta edelleenkin on olemassa huoneistoja, joissa näitä laajennuksia ei ole tehty.

Seuraavassa mainituista ongelmakohdista tulee huomioida, että puutalorakennusten huoneistot ovat kukin yksilöitä ja käytetyt materiaalit ja ratkaisut vaihtelevat huomattavasti. Eli nämä ongelmakohdat eivät automaattisesti koske kaikkia huoneistoja.

Tyypilliset rakenteelliset ongelmakohdat painottuvat usein kellariin ja ullakolle laajennettuihin tiloihin. Kellaritilat ovat osin maanalaisia ja rakenteellisissa toteutuksissa kosteuden huomioiminen sen eri olomuodoissa on tärkeää. Puutalorakennuksissa ei välttämättä ole ajan tasalla olevaa salaojitusta ja vaikka sellainen olisi asennettu, kohdistuu tämän tyyppisissä rakennuksissa kellaritilojen rakenteisiin maaperän kosteusrasitusta, sillä maaperä rakennuksen ja perustusten alla on savea ja näin ollen kosteutta nostavaa.

Parhaiten kellaritiloissa toimivia materiaaleja ovat kiviaineiset materiaalit, kuten tiili- tai harkkomuuraukset, sekä eristeenä umpisoluiset eristeet, kuten paisutettu polystyreeni (arkikielessä vanha tuotenimi on Styrox).

Kellaritiloissa on kuitenkin maanvastaisisten ulkoseinä- ja lattiarakenteiden pinnalle asennettu varsinkin 1980-luvulla puurunkorakenteita, joissa on eristeenä mineraalivillaa. Nämä materiaalit ovat herkkiä vaurioitumaan, mikäli rakenteeseen tulee kosteutta maaperästä. Nämä puukoolatut rakenteet ovat usein niitä paikkoja, joita tarkastellaan, jos asunnon sisäilmassa on koettu poikkeavaa hajua.

Ullakkotiloihin laajentamisen yhteydessä on tärkeää, että vesikatteen alusrakenteiden ja yläpohjan lämmöneristeen välissä on asianmukainen tuuletusrako. Tuuletusraon tarve korostuu entisestään varsinkin peltikatteiden tapauksessa, sillä saumattu peltikate on asennettu harvalaudoituksen varaan ilman aluskatetta. Ennen ullakkotilan rakentamista ratkaisu on toiminut hyvin, sillä ullakkotila on ollut avara ja peltikatteen alapintaan tiivistynyt vesi on päässyt tuulettumaan ja haihtumaan hyvin. Ullakkotilan käyttöönoton myötä tilanne on muuttunut, sillä sisäkattorakenne on vesikatteen suuntainen ja tuuletustilaa ei enää ole vastaavalla tavalla. Nykyisten ohjeiden mukaan yläpohjan lämmöneristeen ja katon alusrakenteiden välissä tulee olla ainakin 10 cm tuuletusrako. Kokemusperäisesti voidaan todeta, että varsinkin 1980-luvun rakenteissa tämä tuuletusrako on usein hyvin vähäinen tai olematon.

Heikko tuulettuvuus johtaa siihen, että kosteudet eivät pääse kuivumaan samalla nopeudella kuin rakenteeseen tulee uutta kosteutta. Tämä altistaa rakenteen vaurioille. Kellaritilojen puukoolattuihin rakenteisiin verrattuna yläpohjarakenteen riskitoteutukset eivät kuitenkaan tyypillisesti vaikuta sisäilman laatuun, sillä huoneistojen kerroksellisen toteutuksen vuoksi lämpimän ilman noustessa ylöspäin, pyrkii ilma poistumaan yläpohjarakenteen kautta sen sijaan, että yläpohjarakenteesta tulisi ilmavuotoja sisätilojen suuntaan. Pääasiassa heikko tuulettuvuus siis vaikuttaa pitkällä tähtäimellä katon alusrakenteiden kestävyyteen ja voi näin ollen lyhentää katon käyttöikää. Eli asia voidaan ajatella siten, että heikko tuulettuvuus ei usein vaadi välittömiä toimenpiteitä, mutta kun tällainen rakenneratkaisu todetaan, tulee alkaa suunnittelemaan rakenteen muuttamista paremmin tuulettuvaksi.

Eräänä lisäseikkana on tuotava esiin kattoikkunat. Ullakkotilojen rakentamisen yhteydessä kattoikkunat ovat käytännössä ainoita ratkaisuja, jotta tiloihin saadaan luonnonvaloa ja toteutus täyttää rakennusta koskevat suojelumääräykset. Kattoikkunat ovat kuitenkin Suomen olosuhteissa rakenteiden kosteusteknisen toimivuuden kannalta hankalia. Toteutuksessa on tärkeää, että ikkunan asennuksen yhteydessä huomioidaan yläpohjarakenteen tuulettuvuus, eli ilman pitää päästä kiertämään ikkunan ohitse. Ikkunalla ei saa katkaista tuulettuvuutta. Lisäksi itsestään selvinä seikkoina ovat katemateriaalin liittyminen kattoikkunaan sekä mahdollisen aluskatteen liittyminen.

Puutaloasuntoja on usein laajennettu vintille ja kellariin, mutta lupa-asiat ovat vuosien varrella unohtuneet. Mihin tämä vaikuttaa?

Kimmon vastaus: Tämä on viime kädessä sellainen kysymys, johon vastaus pitää hankkia Turun rakennusvalvonnasta. Rakennuslupaprosessin tarkoituksena on toisaalta huolehtia siitä, että rakentaminen on kaupunkikuvallisesti toimivaa ja asukkaiden yhdenvertaisuudesta huolehditaan. Hyvin tärkeänä seikkana on valvoa sitä, että rakennuttajalla on käytössä asianmukaiset suunnittelijat ja työnjohto, jotta terveellisyys- ja turvallisuusnäkökohdat huomioidaan. Lupaprosessin yhteydessä toteutetaan suunnitelmia, joiden mukaan rakentaminen tapahtuu ja tällöin tiedetään myös tulevien muutosten yhteydessä, miten ratkaisuja on toteutettu.

Kysymys saattaa tulla eteen esimerkiksi huoneiston myynnin yhteydessä, jolloin halutaan selvittää, onko rakentaminen tapahtunut luvanvaraisesti, vai onko kyseessä ns. luvaton rakentaminen. Asia voi myöskin tulla esille mahdollisten rakennuslupaa vaativien rakennustoimenpiteiden yhteydessä. Joka tapauksessa aiheeseen liittyen tulee varautua siihen, että rakennusvalvonnalle joudutaan esittämään laajemmin lisäselvityksiä ja tämä aiheuttaa joitain lisäkustannuksia. Katsoisin kuitenkin, että näille asioille löytyy aina sellainen ratkaisu, joka ei ole luonteeltaan mitenkään ylitsepääsemätön.

Joissain tapauksissa asukkailla ei ole tietoa, onko rakennuslupia haettu, mutta rakennusvalvonnan arkistoista tietoa kuitenkin löytyy.

Mistä tiedän, että kellarin askarteluhuoneen ja kylpyhuoneen lattialämmitys on tarpeeksi lämpimällä? Voiko lattialämmityksen laittaa kesän ajaksi pois päältä? Entä jos tiloissa ei ole lattialämmitystä – tarvitaanko tällöin toimenpiteitä?

Kimmon vastaus: Mikäli lattialämmitys on tilan ainoa lämmönlähde, eli tilassa ei ole esimerkiksi seinäpatteria, määrittää lämmöntarvetta oikeastaan vain se, että sisätiloissa on riittävän lämmintä. Toisaalta lattialämmitys asennetaan kellaritiloissa usein siksi, että lattiapintamateriaalina on laatoitus, joka tuntuu jalan pohjalle viileältä ilman lattialämmitystä. Eli mikäli lattia tuntuu jalalle sopivalta ja sisätilassa on sopivan lämmintä, on tämä hyvä lähtökohta.

Lattialämmityksellä on toki varsinkin puutalojen kellaritiloissa muutakin merkitystä. Aikaisemmassa vastauksessa käsiteltiin maaperän kosteutta ja kellaritiloihin tehtyjä mahdollisia riskitoteutuksia. Jatkuvatoiminen lattialämmitys vähentää näitä riskejä. Kellaritiloissa lattialämmitys onkin suositeltavaa pitää myös kesäaikaan päällä, joskin sen tehoa voidaan laskea. Lattialämmityksen sulkeminen kokonaisuudessaan ei ole suositeltavaa. Sähkönkulutuksen kannalta ei ole järkevää pitää lattialämmitystä suurella teholla, varsinkaan varsinaisen lämmityskauden ulkopuolella.

Missä vaiheessa kannattaa ruveta miettimään kylpyhuoneremonttia?

Kimmon vastaus: Puutalorakennuksissa kylpyhuoneita voi olla kellaritilojen lisäksi myös ylemmissä kerroksissa. Näiden toteutusten tarkastelussa olennaisempia ovat keskikerrokseen sekä ullakkokerrokseen tehdyt märkätilat. Kyseiset toteutukset ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, että pintamateriaalien taustalla on levyrakenteita ja näiden taustalla puurunkorakenteita. Eli pintojen taustalla on materiaaleja, jotka ovat herkkiä vaurioitumaan kosteudesta. Tämän vuoksi on tärkeää, että rakenteessa oleva vettä eristävä kerros on ajan tasalla.

Kuntotarkastajilla on käytössä rakennustietosäätiön julkaisema ohjekortti, johon on laajalti koottu eri materiaalien ja teknisten toteutusten teknisiä käyttöikiä. Tämä edellä mainittu käyttöikä kuvaa sitä aikaa, jolloin kyseisen materiaalin tai ratkaisun voidaan olettaa toimivan sille edellytetyllä tavalla ja teknisen käyttöiän täyttyessä tämän materiaalin /ratkaisun uusiminen on suositeltavaa, jotta laajempia vaurioita ei pääse syntymään.

Tämä tekninen käyttöikä on hyvin tapauskohtaista ja materiaalien/ratkaisujen osalta tulee erityisesti tarkastella, minkälaisia riskejä syntyy sitä mukaa, kuin tekninen käyttöikä saavutetaan.

Nykyaikaisilla tai niiden kaltaisilla vedeneristeillä tekninen käyttöikä on määritetty 30 vuoteen, joskin usein laatoitusten muoti tulee vastaan ennen kuin tämä ajankohta saavutetaan. Sen sijaan 1980- ja 1990-luvuilla tyypillisesti käytössä olleiden ohuempien kosteussulkumateriaalien tekninen käyttöikä on lyhyempi, n. 15…20 vuotta. Eli käytännössä voidaan katsoa, että ennen vuosituhanteen vaihdetta tehtyjen tai remontoitujen pesutilojen saneeraus on usein ajankohtaista. Nykyaikaisen kaltaisia vedeneristeitä oli toki käytössä jo 1990-luvun puolivälin aikoihin, mutta niiden käyttö on yleistynyt käytännössä vasta vuoden 1999 alusta, jolloin niiden käyttöä on vaadittu rakentamismääräyksissä.

Edellä mainitusta tarkastelusta irrallaan voidaan tarkastella sellaisia pesutiloja, joissa laatoitusten taustalla on muurattuja rakenteita. Näitä tulee vaihtelevasti eteen lähinnä puutalorakennusten kellaritiloissa. Vaikka kyseisissä rakenteissa ei olisi nykyaikaisen kaltaisia vedeneristeitä, ovat laatoitusten taustarakenteet sellaisia, että ne eivät vaurioidu kosteudesta. Tällaisissa tapauksissa tilojen remontointi ei ole välttämättä erityisen kiireellistä, kunhan mahdollinen muurattuun rakenteeseen kohdistuva kosteusrasitus pääsee kuivumaan rakenteen toiselta puolelta.

Lisäksi omassa kategoriassa ovat sellaiset pesutilat, joissa on alusta asti ollut ympäriinsä seinustettu altaallinen suihkukaappi. Tällöin rakenteiden pinnoille ei kohdistu roiskevesirasitusta ja taustarakenteiden koostumuksella ei ole suurta merkitystä.

 

Miksi puutalojen ikkunat ovat usein talvisin huurussa? Mitä asialle vois tehdä ja onko huuruuntumisesta haittaa?

Kimmon vastaus: Mikäli huurtumista tapahtuu ulommaisen ikkunan sisäpintaan, on tämä merkki siitä, että ikkunan sisäpuitteen ja karmin väli ei ole kauttaaltaan tiivis. Tällöin sisäilmaa pääsee lasien väliin ja sisäilman kosteus tiivistyy kylmällä lasipinnalla. Vanhemmissa ikkunoissa tiivisteitä ei tyypillisesti ole lainkaan ja talviaikaan näitä on tiivistetty tilkitsemällä ja asiaan soveltuvalla tiivistysteipillä.

Tiivistämisessä pitää huomioida, että puutalorakennuksissa vanhat ikkunat toimivat usein korvausilmareitteinä, ellei erillisiä reittejä ole mm. ulkoseiniin toteutettu. Tällöin ikkunoiden liiallinen tiivistäminen voi aiheuttaa sitä, että korvausilmaa tulee epätoivotuista paikoista, kuten rakenteiden kautta, tuoden mukanaan epäpuhtauksia. Ikkunan kautta tuleva ilma ei kaupunkiympäristössä tosin ole sekään erityisen puhdasta, sillä ilma ei ole suodatettua. Ihannetilanne olisi se, että ulkoseinissä olisi säädettäviä, suodattimella varustettuja korvausilmaventtiilejä ja ikkunat pyritään saamaan mahdollisimman tiiviiksi.

Mikäli huurtumista tapahtuu ikkunan sisemmän lasin sisäpintaan, on tämä merkki siitä, että huoneiston ilmanvaihto on asumisen aiheuttamaan kosteustuottoon nähden puutteellista. Tämä voi aiheutua siitä, että poistoilmareittejä on tukittu. Poistoilmareitit tulee pitää aina avoimina.

Kosteuden tiivistymistä tapahtuu usein kattoikkunan lasin sisäpintaan. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että koko huoneiston ilmanvaihto olisi puutteellista. Kattoikkunaa varten tehty aukko yläpohjarakenteessa on lähes aina suorakaiteen muotoinen ja tällöin rakenteeseen muodostuu heikosti tuulettuva syvennys. Nykyisissä asennusohjeissa aukko ohjeistetaan tekemään osittain suunnikkaan mallisena, jolloin ilma pääsee kiertämään paremmin.

 

Kuvaus yrityksestä

Suomen Rakennusasiantuntijat on asuntokaupan ja korjausrakentamisen asiantuntijapalveluihin erikoistunut yritys. Toimistoja on kuudella paikkakunnalla ja henkilökuntaa on yhteensä 19.

Turun toimistossa on töissä kuusi asiantuntijaa sekä sihteeri.

Kimmo Heino on valmistunut rakennusinsinööriksi vuonna 2006. Hän on aiemmin toiminut rakennusalan suunnittelutehtävissä ja vuodesta 2013 alkaen Suoraan palveluksessa.