Portsan Sanomat 2/2008
Hule, hule, hule !
Vesilaitos on ”lähestynyt” Portsankin taloyhtiöitä hulevesiasiassa.
Taivaalta satava lumi ja vesi on muuttumassa maksulliseksi ja oletuksena on, että sitä kertyy yhtä paljon kuin kulutetaan puhdasta vettä? Onko tämä oikea mittausmenetelmä?
Portsan alueella enimmäkseen sadevedet imeytetään maahan eli ei varsinaisesti johdeta mihinkään. Alueen rakennuskanta on rakennettu hirsiarinoiden päälle, jotka vaativat vesien maahan imeyttämistä tarvittavan kosteuden ylläpitämiseksi. Nyt jos kaikki johdetaan hulevesiviemäreihin, niin ehkä meidän 100-vuotiaat talomme eivät enää pysy paikallaan perustusten kuivumisen vuoksi. Tämä johtaa siihen, että talot vaativat paalutukset ja kuka sen maksaa, Vesilaitosko?
Jos edetään Vesilaitoksen aikataulun mukaan ja hulevesiviemärit toteutetaan, niin Portsassa on kesällä kaivinkone töissä lähes joka pihassa ja kadut ovat avo-ojia koko alueella.
Asiaa pitäisi tutkia tarkasti ennen minkäänlaista toteutusta, jotta ei tuhota jotain mitä ei saada takaisin. Minusta Vesilaitoksen tulisi jättää hulevesiasiat ennalleen vanhoilla asuinalueilla ja keskittyä uusiin kohteisiin.
Sirpa
Portsa ja töhryt
Varsin pitkään on Portsan rakennukset olla rauhassa töhrijöiltä, myös meluaita Pansiontien ja Portsan välissä. Silloin tällöin muutama vieraileva spraymaalipurkin käyttäjä surkealla ammattitaidolla ja itseään rohkeaksi ja taitavaksi luuleva pimeän kulkija on tehnyt taidonnäytteensä meluaitaan, varsinkin Ratakadulla Heikkilänkadun ja Sairashuoneenkadun välillä olevan kulkuaukon alueella. Kun niihin ei juurikaan olla puututtu aidan kunnossapidosta vastaavien toimesta, niin töhryjä on ilmestynyt lisää. Viime ”talven” ja kevään kuluessa töhryjä on ilmestynyt tasaiseen tahtiin lisää. Onko ollut kyseessä jonkunlainen kilpailu, kun yhtä ja samaa kuviota (tägiä?) ilmestyi eräänä sunnuntain vastaisena yönä jopa lähes kolmekymmentä, osa talojen seiniin. Töhrityistä taloista neljä oli viime kesänä maalattuja. Taloyhtiöissä reagoitiin nopeasti, melkein kaikissa töhryt maalattiin heti peittoon ja taisipa joku taloyhtiö tehdä rikosilmoituksenkin.Meluaita on tänä päivänä törkeän näköinen yllämainitulla alueella. Yli 20 tolpanvälistä aitaelementtiä on sotattu ja useassa kohdin myös betoninen perusta on saanut kyseenalaisen koristuksen. Asiantuntijoiden mielestä töhryt, joihin ei puututa, toimivat lähinnä kutsuna: täällä saa toteuttaa itseään, täällä ei kukaan häiritse.Allekirjoittanut on asiasta tiedottanut maalis-huhtikuun vaihteessa. Vastuullinen meluaidan kunnossapitäjä on kaupungin kiinteistöosaston viheralueitten ylläpito-osasto. Puhtaanapitolaitokselle tulee ilmoittaa välittömästi kun uusia töhryjä ilmaantuu ja se on myös paras tapa osallistua töhryjen lisääntymisen estämiseen.
Kari Malinen
puheenjohtaja
SALAPERÄINEN KAKOLANMÄKI
Kakolanmäen jylhä harmaa kivirakennus seisoo ylväänä mäen länsireunalla ja on ulkonäöltään tunnetuin vankilan rakennuksista, Kakolan länsiselliosasto. Mäellä on toinen toistaan erinäköisiä ja kokoisia kivirakennuksia eri aikakausilta. Harmaa kivi on Kakoliittia, pilkullista harmaata graniittia, joka on louhittu Kakolanmäen kalliosta. Louhinta synnytti mäen päälle vangeille uimapaikan Kakolan Rivieraksi kutsutun. Pelättiin, että jätevedenpuhdistamon rakentaminen tyhjentää altaan, mutta vielä siellä on vettä.Punatiilinen rakennus on entinen Lääninvankila. Sen puutyöverstaan kustavilaishuonekaluja joutui odottamaan jopa viisi vuotta. Niin haluttuja ja hyviä ne olivat. Vangeissa oli päteviä ammattimiehiä. Lääninvankila kätkee sisäänsä myös kirkon. Sen urut ovat Suomen vanhimmat. Kirkon kohtalo on vielä auki. Vankilan rakennukset omistaa Senaattikiinteistö, mutta sen toimialaan ei kuulu kirkon ylläpitäminen. Vankilat ovat nyt tyhjillään, mutta mäki ei kuitenkaan ole hiljainen. Päivittäin siellä käy useita ryhmiä tutustumassa vankilarakennuksiin. Salaperäinen paikka kiinnostaa. Ennen vankilan myymälät toimivat vankiloiden yhteydessä. Myymälät siirtyivät Onnimannin toiminnan alle Tuureporinkadulle ja vuosiin ei mäelle ole enää päässyt kulkemaan.Portsa ry:n hallitus ja syyskokouksen osallistujat pääsivät tutustumaan oppaan johdolla vankilaan ja sen tarinoihin eräänä perjantaina. Matka kulki portaita ylös ja alas, selliosastolta toiselle. Sellien seinät kertoivat vankien tarinaa kirjoitusten ja piirrosten muodossa. Runsas kaksi tuntia meni nopeasti. Kesäkuun alusta on jokaisella mahdollisuus mennä opastetulle vankilakierrokselle. Turku Touring järjestää kierroksia koko kesän.
Raili Pajula
Portsan katumarkkinat 20. kerran
Portsa ry järjesti kesäjuhlia muutamana vuonna 80-luvun puolivälissä. Ne pidettiin Arvinkadun kerhokeskuksen pihalla. Pientä ohjelmaa ja buffetti. Näihin aikoihin alkoi kirpputorimyynti nousta suosituksi. Kansa vaelsi mm. entisen Hankkijan tiloihin Pansiontien varrelle ostamaan ja myymään vanhoja tavaroita viikonloppuisin. Portsa ry sai idean katumarkkinoiden järjestämisestä eräältä asukkaalta.Silloinen hallitus ei uskonut mahdollisuuteen sulkea Puutarhakatua ja siksi aloitettiin varovaisesti Heikkilänkadulta. Ensimmäisten markkinoiden esiintyjänä oli taikuri Telmus Tuppi ja musiikkista huolehti Portsan omat pojat eli portsalaisia muusikoita. Muistan kuin rumpalimme Jukka Törmä kommentoi laulavaa taikuria, että sillä on hyvä ääni. Telmuksesta tulikin sitten melko pian koko kansan tuntema Joel Hallikainen. Heikki Hilander oli tuolloin töissä Radio Auran Aalloilla, jonka toimitus sijaitsi silloin Ruissalontiellä. Hän poikkesi töistä tultuaan katsomaan markkinatouhuamme ja nousi lavalle imitoimaan, kertomaan vitsejä ja heittämään huulta Hallikaisen kanssa ihan ex tempore. Se oli vuonna 1989.Seuraavana vuonna Markku Heikkilä oli markkinoilla juontajana. Hän järjesti Turku-aiheisen tietokilpailun, johon oli pyydetty osallistujiksi mm. silloinen ulkoministeri Pertti Paasio , entinen jääkiekkoilija Seppo Lindström ja TSL:n toimitsija Reino Lemmetyinen. Osallistujat olivat entisiä portsalaisia. Yhden kilpailukysymyksen muistan. Paljonko on sinappia Turun Linnan vihreässä sinappituubissa? Silloin niitä oli vain sitä pienempää kokoa.Kansantanssin juhlavuonna katumarkkinoiden ohjelma koostui erilaisista kansantansseista. Silloin päivän ohjelmassa nähtiin mm. senioritanssia, israelilaista tanssia, vatsatanssia ja showtanssia.Markkinoillamme on esiintynyt vuosien varrella niin paikallisia musikantteja kuin laajemminkin tunnettuja viihdyttäjiä . Näitä ovat mm. Timo Rautala ja Atlas, Lännenmiehet, Varjonen & Kotaviita sekä Raija Louento, Mika ja Turkka Mali, Merja Luoto (Meriradion Merja), tangoprinssi Leo Louhivaara, Petri Rajala, Matti ja Petri Haapanen sekä Rokkikokki.Alussa myyntipaikat menivätkin kuin kuumille kiville, mutta kun viikonloppukirpputorit yleistyivät Turun seudulla ja se toi Portsan katumarkkinoille huonot ajat. Myyjiä saatiin mukaan vain muutamia eikä ostajiakaan oikein riittänyt. Markkinoita kuitenkin järjestettiin kaikesta huolimatta joka vuosi. Ne siirtyivät Puutarhakadulle ja saivat enemmän näkyvyyttä. Markkina-alue on siirtynyt myöhemmin pari korttelia keskustaa kohti ja on löytänyt nyt paikkansa K-kaupan edustalta. Alussa markkinapäivä oli lauantai, mutta vaihdoimme sen jossakin vaiheessa sunnuntaiksi. Turussa oli Tall Ships Race tapahtuma vuonna 2003 ja olimme osa sitä. Markkinat pidettiin silloin poikkeuksellisesti vasta elokuussa. Portsa ry teetti oman postimerkin ensipäiväkuorella ja posti leimasi kuoremme tapahtuman erikoisleimalla. Tätä tuotetta jonotettiin ennen markkinoiden alkua ainakin eikä kaikki halukkaat edes saaneet merkkiä omakseen. Yhdistyksellä on aina markkinoilla oma myyntipiste, jossa myydään Portsa-aiheisia tuotteita mm. alueen historia, postikortit, puhelinkortti ja t-paita.Tänä keväänä on 20. kerta, jolloin markkinat järjestetään. Markkinapäivä on sunnuntai 25.5. Mikaelinseurakunta jakaa jälleen soppaa markkinaväelle. Juhlavuoden kunniaksi markkinoiden ohjelma on entistä runsaampi. Vaikka vuosittain rahallinen tulos on plus miinus nolla, niin tunnepuolella se on iso plussa. Markkinat keräävät portsalaisia ja turkulaisia yhteen, yleisö viihtyy ja tavara vaihtaa omistajaa. Portsan katumarkkinat ovat tänäkin vuonna odotettu asia.
Raili Pajula
Paloturvallisuusilta Portsakodissa
Portsa ry järjesti 26.2.2008 Portsakodissa paloturvallisuusillan. Paikalla oli rakennustarkastuksesta Hannu Larkela ja Juha Kylliö, pelastuspuolelta Esa Pärnä ja vakuutusyhtiön edustajana Ifistä Olli Saarinen.
Paikalle oli saapunut runsas joukko asiasta kiinnostuneita portsalaisia.
Hannu Larkela painotti esityksessään taloyhtiöiden vastuuta osakkaiden rakennusprojekteissa ja esitti, että yhtiöiden tulisi palkata oma valvoja, jolloin vältyttäisiin mahdollisilta rakennusvirheiltä. Vastuu rakentamisista on aina yhtiöllä.
Ullakkoa ja kellaria rakennettaessa, hän suositteli, että on rakenteet ovat suoraa pystyosastointia. Ääniteknisiä ongelmia ja kosteusteknisiä ongelmia voi tulla muuten. Korosti virhemahdollisuuksia. Pystyosastointi on myös parhain jako paloturvallisuusasioissa. Alipaineventtiilit on tehtävä kattoon, jotta rakenne toimii hyvin.
Tuuletusrako katteen ja lämmöneristeen välillä tulee olla riittävän iso, mieluimmin tingitään lämmöneristeestä kuin tuuletusraosta! Kun käytetään mineraalivilloja ja pehmeitä eristeitä, sisäpinnalle höyrysulku aina.
Ilmastointi: mielellään koneellinen ilmastointi. Pelkkä poisto on riittävä, mutta lämmön talteenotto olisi suositeltavaa. Ns. räppänät eivät toimi, kuin talvipakkasella.
Portaat: rakentaminen on yleisesti ottaen melko vaikeaa. Portaat ovat monesti liian vaikeat käyttää. Portaat ovat tärkeä asia, että sisäinen liikenne hoituisi hyvin. Suositteli muuttamaan enemmän kuljettaviksi mitä monesti nyt saattavat olla.
Kellarin perustamissyvyys (kaivuutaso), ei saa mennä alle rakennuksen kivitason, perustusten alapuolelle.
Pohjatutkimusten tarve: ei tarvetta, jos perustamistaso on alkuperäisen rakennuksen perustamistaso.
Juha Kylliö puuttui puheenvuorossaan lämpöpumppuihin, joihin tarvitaan tilanteen mukaan rakennuslupa ja aina taloyhtiönlupa. Ne vaikuttavat rakennuksen ulkonäköön ja aiheuttavat myös meluhaittoja. Saattavat olla arkkitehtuurisesti talon arvoa alentavia. Ongelmia tuottavat sijoittelu, johdotukset ja kondenssivedet.
Aurinkopaneelit herättivät myös keskustelua ja ne eivät myöskään sovi Portsan miljööseen.
Esa Pärnä valotti roskasuojien paloturvallisuutta. Aitausten tulisi olla lukittuja ja pitäisi huomioida turvaetäisyydet rakennuksista. Joka päivä Suomessa tapahtuu viisi tuhopolttoa, joista kolme on roskispolttoja. Palokunnan saapuminen esim. Portsan alueelle saattaa viedä jopa 10-15 minuuttia hälytyksestä.
Asunnon haltija on velvollinen pitämään asunnossaan palovaroitinta. Jos asunto on yli 60 m2, pitää olla kaksi varoitinta. Jokaisessa kerroksessa olisi hyvä olla oma varoitin. Häkävaroitin kannattaa ehdottomasti hankkia, jos on puulämmitys käytössä. Nukkumatiloissa kannattaa aina käyttää savuhälytintä. Asunnot on rakennusvaiheessa erittäin tärkeä osastoida, 30 min viive vaaditaan: tuli voi silti mennä yllättävän pienestä reiästä läpi. Hän suositteli 6 kg:n sammutinta ja sammutuspeitettä kuhunkin asuntoon Portsassa.
Palo-osastointi on tärkeä, jos vinttiä ei ole palo-osastoitu, palaa helposti koko talo.
Muita paloturvallisuusriskejä:
Autonrenkaat ja mopot/moottoripyörät vaativat oman erillisen säilytystilan.
Kellarikerroksiin viety palava neste (lakkaohenteiset maalit, bensiini…)
Kaasupulloja saa viedä asuntoon, mutta ei kellariin.
Talolla oltava pelastussuunnitelma.
Se on lakisääteinen ja taloyhtiön hallitus on nimenomaan vastuussa , että yhtiöllä on pelastussuunnitelma. Suunnitelma pitää saattaa jokaisen talossa asuvan tietouteen. Pelastussuunnitelmaan vaatimus, että mikäli remontin aikana tehdään tulitöitä, ilmoitus tehtävä hallitukselle.
Olli Saarinen kertoi taloyhtiöiden kiinteistövakuutuksesta, joka on täysarvovakuutus. Vakuutus tuli tehdä rakennusten kokonaistilavuuden mukaisesti, jolloin mukana olisivat myös osakkaiden rakentamat lisätilat. Rakennusvirheistä johtuvia vahinkoja kiinteistövakuutus ei korvaa.
Yleistys: kotivakuutukseen kuuluvat ne asiat, jotka viedään muuton yhteydessä pois. Kiinteistövakuutukseen kuuluu loput. Kotivakuutuksen yhteyteen kannattaa ottaa lisäturva eli omat parannustyöt, koska jos esim. akvaario hajoaa, kiinteistövakuutus ei korvaa, koska vesi ei tule putkesta.
Uuden polven portsalaisia
Syksy 2007. Häämatkan jälkeen pöllyssä viikkoja. Mitä se arki olikaan? Matkalaukullinen muistoja, pianon päällä sievät kortit muistuttavat juhlahumusta. Kalenterissa maanantai muistuttaa muusta. Koti on ollut jo pitkään sekaisin. Sifonkia, paljetteja, unelmia…levittäytyneinä koko kodin täydeltä. Pahvilaatikoita pullollaan kynttilöitä, ystävien avustuksella kynttilänjaloiksi tyhjennettyjä viinipulloja. Juhlat ovat tulossa ja me olemme matkalla jonnekin. Me tahdoimme. Päivä sai aikaan tunnemyrskyn. Kaikkiko nuo täällä? Meitäkö varten? Sumua, humua, länsirannikon tuulen täyteen vauhtiin puhaltamaa kansaa. Nyt me olemme tässä. Auringossa paahtuneina, olkapäät alas laskeutuneina, matkalaukku täynnä simpukoita ja punervia kiviä. Ihan huomaamatta se alkoi. Sunnuntain sanomalehti alkoi viipyä käsissä yhä kauemmin. "En mä ainakaan vanhaan puutaloon, niistä voi löytyä mitä vaan"…"Ne palaakin niin helposti"…"No, mennään nyt katsomaan, mutta…" Kuusitoistako niitä oli, puutaloasuntoja. Emme sitten käyneet katsomassa yhden yhtäkään kerrostaloasuntoa. Potentiaalisten kerrostaloasuntojenkin näyttöjä merkitsimme lehteen punakynällä, mutta jostain syystä meillä oli aina muuta. Hiljalleen se alkoi hahmottua. Vanhan talon tuoksu, puuliesi, tupa, jossa melkein näki polvihousuisten poikien ja lettipäisten tyttöjen temmeltävän. Parantumattomia romantikkoja? Ehkä. "Tehän tuutte niin kuin kotiinne tulisitte", tuumasi välittäjä, kun kolmatta kertaa kävelimme sisään samasta ovesta. Myyntirepliikki kenties, mutta siltä meistä itsestämmekin tuntui. Mittanauhat kädessä tömistimme kerroksesta toiseen ja muut näyttöön erehtyneet tuntuivat suorastaan tunkeilijoilta. "Ai, te tykkäätte niistä?", tuumasi joku. "Ne on kyllä arvokkaita nykyään", totesi toinen. Joidenkin kasvoille levisi, jos oikein tulkitsin, haikeahko hymy. "Ne on kyllä ihania, mutta…". Käytännöllisyys vie voiton. Uuden asunnon saa melkein samaan hintaan, itse voi valita materiaalit ja suunnitella tilankäytön. "Ja niistä vanhoista puutaloistahan voi löytyä mitä vaan"… Muuttaminen oli raskasta, niin kuin jokainen tietää. Pahvilaatikkojen loputon meri, tavaraa, jota ei muistanut omistavansakaan. Tavaraa, josta ei voi näin lyhyellä varoitusajalla ja ilman asiaan kuuluvaa surutyötä päästää irti, tavaraa, joka lapsuudenkodissani oli kätketty "keskimmäiseen laatikkoon". Aina, kun mikä tahansa esine sattui olemaan hukassa, etsijää kehotettiin kurkistamaan "keskimmäiseen laatikkoon". Valitettavaa on, että nykyaikana tuo sekalainen tavara ei enää mahdu yhteen, pahaiseen laatikkoon. Sen saimme karvaasti tuta noina syksyisinä iltoina, kun lastasimme veljen auliisti lainaaman auton täyteen banaanilaatikoiden kannattelemia muistoja. Miten ihanalta tuntui saunoa ihkaomassa saunassa, kaukana kavala kello ja kimppasaunan seuraava tulokas. Ja mikä autuus oli saunan jälkeen iho höyryävänä, keho saunan lämmössä rentoutuneena istua tyhjän kellarikerroksen ainoilla huonekaluilla, kahdella nojatuolilla, jotka juuri ja juuri olivat pikkuautoon mahtuneet. Sillä hetkellä muistan ajatelleeni, ettei ihminen juuri enempää tarvitse. Uudenvuodenaattona siivosimme vanhaa asuntoamme, vaikka mieli oli jo muualla. Kolkko kotimme kaikuvine huoneineen tuntui työntävän meitä jo pois. Uusi kotikin tuntui vieraalta. Miten puuliesi oikeastaan toimii? Pitääkö uusille naapureille leipoa pullaa? Mitä kaikkea meidän oikeastaan pitääkään täällä tehdä? Ilta toisensa jälkeen kului perehtyessä hirsitalojen ominaispiirteisiin. Pellava- ja puukuitu hyvä, mineraalivilla paha. Talotohtorit teoksissaan opastivat vasta-alkajia lempeästi, mutta tiukasti. Entäpä sitten ilmanvaihto, sähkönkulutus ja pesässä poltettavat puut? Kaikki oli opiskelija-asunnon suojissa asuneille uutta. Kipsilevykerrosten alta paljastui vanhoja hirsi- ja tiiliseiniä. Ja "Åbo underrättelser" vuodelta 1937. Kun, taas kerran, matkasimme maalikauppaan, lauloimme jo radiokanavien hittibiisejä rutiinilla kuin karaoketähdet konsanaan. Portsan historiaa on luettu innolla iltaisin. Voi sitä riemua, kun kirjasta on löytynyt se oma piha tai talo. Talvisena lauantaina, pappaköörin turinoidessa kadunkulmassa, puuvanhusten seistessä lumituiskussa järkähtämättöminä niin kuin vain satavuotiaan arvovallalle sopii, on melkein voinut tuntea palaavansa ajassa taaksepäin. Puutaloasuminen tuntuu kodilta. Pikkuisen nariseva lattia, vanha ovi, jonka kiinni saamiseen tarvitaan sopivassa määrin voimaa ja hellyyttä. Puuliesi, jonka tulta tuijottaessa työhuolet saa tehokkaasti karistettua hartioilta. Piha, jossa lapsilla on tilaa rakentaa lumieläimiä. Mökkisauna keskellä kaupunkia. Sopiva hyötyliikuntamatka keskustaan. Voiko kaupunkiasumiselta enempää toivoa?
Piritta Kuusimäki