Portsan Sanomat 1/2008

Minne talvi hävisi?

Kaiken joulu- ja alekrääsän jälkeen on kaupoissa jo koittanut kevät. Kukkasipulit, erilaiset siemenvalikoimat, kukkapurkit ja istutusastiat ovat vallanneet sesonkihyllyt. Itsekin sain ilmaisen kesämalvikkiseospussin jonkin mainoslähetyksen mukana. Ehkä ilmastonmuutos on jo täällä!Ulkona liikkuessa tuntuu kuin ”marraskuu” ei lopu koskaan. Kalenterin mukaan eletään helmikuuta, mutta ehkä marraskuun jälkeen tulee maaliskuu.Leudolla kelillä luulisi olevan etunsa esim. lämmityssäästöinä. Sähkölaskun mukaan sähkönkulutus on laskenut, joten sitä kuvittelee maksettavan summankin pienentyneen, mutta eihän se niin mene. Sähkön hinta nousee kilvan kulutuksen vähentämisen kanssa, joten lopputuloksena on, ettei maksunmäärä ainakaan pienene.Säästöjä luulisi syntyvän myös kadunpitäjälle, joten ehkä kaupunki käyttää rahat jalkakäytävien kunnostukseen, varsinkin kaatojen korjaukseen ja samalla palauttaisi aiemmin rännivesien ohjaukseen taloista poispäin olleet kourukivet. Nykyäänhän on sääntönä unohtaa laattojen uudelleen ladonnan yhteydessä mokomat työtä hidastavat kiusankappaleet.Nautitaan talvettomasta talvesta, eipähän tarvitse hytistä pakkasessa, eikä pelätä, että vesiputket jäätyvät ja jätän suunnittelemani talvikengät ostamatta.

Sirpa

Puheenjohtajan palsta

Viime vuoden lopulla As Oy Rauhalassa riehunut yöllinen tulipalo on viritellyt useita keskusteluja Portsassa, aluksi puutalojen paloturvallisuudesta ja sittemmin erilaisista vastuukysymyksistä. Myös asukasyhdistyksemme joulukuussa pidetyssä syyskokouksessa paloturvallisuus nousi esille keskusteltaessa tulevan vuoden toimintasuunnitelmasta. Edellä olevan perusteella hallitus päätti järjestää paloturvallisuutta monipuolisesti käsittelevän tiedotus- ja keskustelutilaisuuden, josta löytyy tarkemmat tiedot tämän lehden sivulta. Erään hallituksemme jäsenen mukaan ovat jotkut vakuutusyhtiöt kieltäytyneet vakuuttamasta portsalaisia puutaloyhtiöitä. Tiedotustilaisuudessa käsitellään myös tätä asiaa ja kerrotaan mille yhtiöille myös portsalaiset kelpaavat asiakkaiksi.  Tämän tilaisuuden aikana selviää se, mitä määräyksiä on rakennusviranomaisilla jäteastioiden sijoittelulla, mitä sanovat paloturvallisuusmääräykset ja missä tapauksessa vakuutusehdot asettavat vaatimuksiaan jätekeräilyastioiden sijoittelun suhteen. Tilaisuutta kannattaa hyödyntää muidenkin mahdollisten paloturvallisuutta koskevien kysymysten tiimoilta, onhan paikalla useampia asiantuntijoita.Toinen paljon keskusteluja aiheuttanut ja aiheuttava aihe on hallitusten jäsenten vastuukysymykset  etenkin koskien asuntojen peruskorjauksia sekä vahinkotapauksia. Saako, voiko vai pitääkö jonkun hallituksen jäsenen käydä valvomassa rakennuslupaehtojen noudattamista peruskorjauksen aikana? Voisiko hallitus delegoida valvontatoiminnan omalta osaltaan palkkaamalla siihen tehtävään koulutetun asiantuntijan? Vai riittäisikö se, että remontoijalla itsellään rakennusluvan velvoittamana on oltava rakennusviranomaisten hyväksymä asiantuntija. Näitä ja muitakin hallitusten vastuuasioita tulee sevittämään Varsinais-Suomen Kiinteistöyhdistyksen toiminnanjohtaja Portsan OloHuoneessa pidettävän yhdistyksemme kevätkokouksen yhteydessä järjestettävässä keskustelutilaisuudessa maaliskuun 31 päivänä. Samalla selvitetään myös se, milloin ja minkälaisessa asuntoyhtiössä on oltava turvallisuuspäällikkö ja mitä asukkaiden turvallisuuteen liittyviä vastuita on asuntoyhtiön hallituksella.Myös syyskokouksen yhteydessä tullaan järjestämään keskustelutilaisuus, mutta sen keskusteluaihe on toistaiseksi avoin. Mitä puutaloasumiseen liittyvää osa-aluetta Sinä haluaisit siellä otettavan esille? Kerro siitä jollekulle yhdistyksemme hallituksen jäsenelle tai vaikkapa allekirjoittaneelle.

Talven lumia odotellessa
Kari Malinen
puheenjohtaja

Onko taloyhtiösi pelastussuunnitelma tehty?

Portsa ry:n järjestämässä illassa tullaan käsittelemään paloturvallisuutta puutaloissa. Aihe on tärkeä, mutta vain osa kokonaisvaltaista palo- ja pelastussuunnitelmaa. Pelastussuunnitelmassa tulee huomioida kaikki vaarat, joita on teoreettisesti olemassa ja toimenpiteet vaaran uhatessa. Vaara voi olla taloyhtiön sisältä tuleva uhkatekijä, esim. palo-, vesi- tai kaasuvaara, uhka voi olla myös ulkoapäin tuleva esim. luonnonvoimat, vaarallisten aineiden kuljetukset tai rikokset.Asunto-osakeyhtiön turvallisuudesta ja siihen kuuluvista toimenpiteistä vastaavat asunto-osakeyhtiön hallitus ja yhtiökokous. Vähintään viiden asuinhuoneiston taloissa on pelastuslain mukaan (9§) laadittava pelastussuunnitelma. Asetus pelastustoimesta (10§) antaa raamit sille, mitkä asiat suunnitelmassa on selvitettävä. Asetuksen mukaan pelastussuunnitelma on pidettävä ajan tasalla, ja siitä on tiedotettava asianomaisille.Yleensä taloyhtiöön nimetty turvallisuuspäällikkö laatii ja pitää ajan tasalla pelastussuunnitelman. Hän tekee talon hallitukselle esityksiä turvallisuuden parantamiseksi sekä huolehtii asukkaille tiedoksi pelastus- ja muut turvallisuusjärjestelyt.Päävastuu talon turvallisuusjärjestelyistä on kuitenkin aina talon hallituksella. Isännöitsijän tehtävänä on valvoa, että viranomaisten antamia turvallisuusmääräyksiä noudatetaan talossa. Asukkailla on oikeus vaatia, että hallitus hoitaa turvallisuuteen ja omatoimiseen varautumiseen liittyvät järjestelyt vähintään säädösten mukaisesti.Asukkaille on siis tiedotettava pelastussuunnitelmaan kirjatut talon turvallisuusjärjestelyt ja taloyhtiön hallitus on vastuussa asukkaille tiedottamisesta. Kaikkien asukkaiden kun tulisi tietää, miten onnettomuuksia ehkäistään ja miten toimitaan erilaisissa vaaratilanteissa.

As Oy Puistorinteen MURJAANIKYLTIN paljastustilaisuus

sunnuntaina 13. 1. 2008 klo 12.00. 
Puhe Murjaanikyltinpaljastustilaisuudessa
Hallituksen varapuheenjohtaja Raija Roslöf

Hyvät Naapurit  Viime vuosi oli Puistorinteen juhlavuosi kun täytimme täydet sata vuotta. Juhlat olivat hienot. – Juuri eilen olimme isoisoäidin syntymäpäivillä, jossa sattumalta katsottiin satavuotisjuhlien valokuvia. Ulkopuoliset, jotka eivät juhliin osallistuneet, olivat vaikuttuneita. Siis vielä kiitos kaikille, ne olivat koko Puistorinteen, meidän kaikkien juhlat. Täällä kelpaa juhlia. Talot näyttävät hienoilta, vaikka tämä tammikuun sää ei täyttä oikeutta Puistorinteelle teekään. Säilyttämällä talojen kunnon ja kukoistavat istutukset kunnioitamme parhaiten rakennukset aikanaan suunnitellutta Adrian Thomanderia sekä kaikkia niitä perheitä, jotka ovat asuneet täällä ennen meitä.  Joitakin aikoja sitten Portsa ry kehotti taloyhtiöitä miettimään mahdollisuutta varustaa porttinsa tai jokin kadun varren talo kyltillä, jossa ehkä olisi taloyhtiön nimen lisäksi perustamisvuosi ja ennen kaikkia edellisen vuosisadan alusta arkkitehti Engelin kaavasta periytyvä, mutta käyttämättä jäänyt korttelin nimi. Näitä kylttejä ei Portsaan ole ilmestynyt, ei ennen tätä päivää. Puistorinne näyttää taas mallia. Muumikirjaa lainaten:  Postilaatikon pielessä istui hemuli maalaamassa suuria kirjaimia vanerilevyyn. Hän kirjoitti levyyn mahonkipetsillä ”Muumilaakso”.-          Kenelle sinä tuota teet? Mymmeli kysyi. – Jos joku kerran on tullut tänne niin kyllä kai hän tietää olevansa täällä.” Niinpä niin. Jos joku kerran on Puistorinteessä, kai hän tietää olevansa täällä. Toisaalta toisinaan yön myöhäisille kulkijoille tai aamun varhaisille vaeltajille voi olla ihan paikallaan kertoa, milloin on Puistorinteen kohdalla, jotta tietää kääntyäkö pihaan vai jatkaako vielä matkaa.  Siksi tämä kyltti perustaa hyvin paikkansa. Tämän tilaisuuden tarkoituksena on myös ylpeänä ja  myös vastuullisin ajatuksin päättää Puistorinteen olemassaolon ensimmäinen vuosisata ja aloittaa seuraava. Sen teemme parhain paljastamalla tuon nimikyltin.

OMINTAKEINEN OMPELIMO PORTSAAN

 Rauhankatu 26 A:ssa aivan Portsan OloHuoneen naapurissa ilmettään kovasti kohentanut näyteikkuna on ehtinyt herättää ohikulkijoiden huomiota jo joulukuusta lähtien. Vuosia suljetun sälekaihtimen takana lymyilleeseen liiketilaan tuovat nyt väriä ja elämää uudet vuokralaiset ja hieman erilainen ompelimoyritys.Lämminhenkisesti sisustetun työhuoneen jakavat kaksi tekstiilialan ammattilaista ja tuoretta yrittäjää: Auli Koskimies ja Virpi Bastman. Molemmilla on omat tuotteensa ja toiminimensä, Aulilla Nuttu-Liina ja Virpillä Hiiden tuutti. Naiset ovat onnistuneet mahduttamaan ompelimon niukkoihin neliöihin koneensa, tarvikkeensa, laatikkokaupalla materiaaleja sekä runsain mitoin positiivista tunnelmaa. "Keskenään myö ei kilpailla, vaikka samalla alalla ollaankin", Auli ilmoittaa, "ja pikkuasioistakaan ei tule kinaa – mie kun tykkään korppujen alapuolista ja Virpi yläpuolista!"Kierrätys, tekstiilien tuunaus ja materiaalien kekseliäs uusiokäyttö kuuluvat omintakeisen ompelimon perusperiaatteisiin. "Valtavasti käyttökelpoisia materiaaleja viedään koko ajan kaatopaikalle, vaikka niistä syntyisi pienellä muokkauksella uusia yksilöllisiä tuotteita. Meillä on vahva tarve pelastaa maailma, ja tällä tavalla toimien pystymme ainakin omalta osaltamme vastustamaan kertakäyttökulttuuria", toteavat Auli ja Virpi.Nuttu-Liinan tuotevalikoimaan kuuluvat Aulin itse suunnittelemat, kierrätyskankaista valmistetut ilmeikkäät lastenvaatteet. Jokainen vaate on yksilö, koska sama materiaali harvoin riittää useampaan tuotteeseen. "Tuotteiden laatu ja kauneus ovat miulle tärkeitä. Käytän vain luonnonmateriaaleja, koska ne tuntuvat miellyttäviltä pitää. Kolmen lapsen äitinä osaan myös ottaa huomioon toimivuuden ja tiedän, millaisessa vaatteessa lapsen on hyvä olla", Auli sanoo. Tällä hetkellä myytävänä on tyttöjen mekkoja, mutta omaleimainen poikien mallistokin hautuu toki jo mietintämyssyssä. Ompeluvelholta luonnistuvat lisäksi kaikenlaiset vaatteiden korjaukset, muodistukset ja muut tilaustyöt.Hiiden tuutista saattaa – nimensä mukaisesti – löytyä mitä vain. Tällä hetkellä Virpillä on työn alla uniikkeja asusteita kuten laukkuja, vöitä ja koruja. Hiisituotesarja ja hauskoja hattuja on tulossa sekä myöhemmin epookkipuvuista vaikutteita ammentava käyttö- ja juhlavaatemallisto – kierrätysmateriaaleista, tottakai. "Eli teen siis vanhasta uudesta uutta vanhaa", Virpi naureskelee. Tilata voi esimerkiksi vaatetussuunnittelua, teatteripuvustuksen, somistusta tai vaikka esitelmän pukuhistoriasta. Ajattomuus ja yllätyksellisyys ovat Virpin suunnittelun avainsanoja. "Leikkimielisyys pitää aina muistaa tekemisissään säilyttää; hampaat irvessä puurtamalla kun ei synny luovia ideoita eikä siten kovin kummoisia tuotteitakaan", Virpi huomauttaa. "Arvostan sitä, että tavaroilla on menneisyys, koska juuri tarinat tekevät niistä persoonallisia. Siksi haluan myös omien tuotteideni puhuvan käyttäjälleen."Yritysten omaperäisiin nimiinkin liittyy tarinoita. Nuttu-Liina kehiteltiin Aulin mukaan ystävien kanssa iltaa istuttaessa. Hilpeitä ideoita syntyi kymmenittäin, mutta aika moni ehdotuksista osoittautui jo varatuksi. "Nuttu-Liina kuulosti miusta mukavalta ja se kuvaa pieniä vaatteita hyvin. Siitä tuli heti hyvä mieli", Auli kertoo. Virpi löysi Hiiden tuutin aikoja sitten Nykysuomen sanakirjasta. "Olin hakemassa jotain muuta juttua ja silmiin osui esimerkkilause, jossa mainittiin tuo hiiden tuutti. Se jäi oitis mieleen elämään ja kehittymään, joten siitä syntyi luontevasti myös nimi yritykselle. Ja nyt kaikki hiiden tuuttiin toivotetut ihmiset ainakin tietävät mihin mennä…" Työhuoneella voi poiketa aina, kun ovi on auki. Virallisia aukioloaikoja ei ole, mutta yleensä molemmat ovat paikalla arkisin kello 9-16, sopimuksesta myös muina aikoina. Löytöjä ja yllätyksiäkin omintakeisen ompelimon yrittäjät lupaavat portsalaisille järjestää. Ensimmäiseksi työhuoneella vietetään ystävänpäivää 14.2. ja silloin on kävijöille tarjolla mansikkamehua ja pikkuleipiä."Sanavarastoomme ei kuulu `mahdotonta´, joten mitä vaan tekstiilialaan liittyvää voi tulla meiltä kysymään. Yritämme löytää kaikkiin kysymyksiin vastaukset ja pulmiin ratkaisut", Auli ja Virpi vakuuttavat.  (VB)

Muistoja 1950- luvulta.

Höyrylautalla.

Isomammani,ompelijalla teettämä taftihame puettiin ylleni ja polvisukat jalkoihini.Hiukset sidottiin kahdelle piukalle palmikoille.Isomammani mielestä minun pitää olla siisti pikkuflikka kun menen ihmistenilmoille. Matteri-pappani vie minut tänään kävelemään, tutustumaan Aurajoen rantaan. Matteri-pappani on lämittäjä ja ajaa lauttaa Turun ja Abon väliä, toiss puolell jokkee ja taas täll puolell jokkee,joten ensiksi päätämmekin kulkea katsomaan höyrylautta Föriä.Onkohan hän kipparina tänään.Kipittelen käsi pappani kädessä pitkin rantaa ja laskemme pylväitä,joissa veneet ovat kiinnitettyinä.Papan kasvot ovat tarmokkaat ja määrätietoiset,hänen viiksensä ovat lyhyet ja hyvin harjatut.Tutusti papan piippu tuoksuu kepposia.                 

 Höyrylautta Föri rantautuu kolisten,sen puomi aukeaa,astumme tottuneesti kannelle.Lautalla on kaksi luukkua,niiden suojassa on jotain arvaamatonta. Oikean puoleisen luukun kansi on avattuna ja me astumme luukusta rautarappuja alas ruumaan.Työtakkien käytetty sinisyys osuu silmiini seinän naulakoista,niiden tuoksut kertovat työstä johon on sekoittunut hien, mustan koksin ja tulen tuoksu.Pienestä pyöreästä ikkunasta huomaan miten olemme veden alla veden raja on pyöreän ikkunan ylärajassa.Ikkunasta seuraan Lokin taitavuutta sukeltaa ruokaansa.Ikkunan oikealla puolella näen kattilan jossa tuli palaa yhtä korkealla kuin olen pitkä.Pappani ei kertonut aijemmin että toimisinkin lämmittäjänä tänään! Kippariflikka… miesten hommissa. Tartun seinällä lepäävän lapion varteen,varsi on pidempi minua,mutta ei se haittaa vaan alan hommiin.Mustaa koksia kauhoessani uuniin saan ruumassa olevan ilman sekoittumaan hiilisateeksi,joka laskeutuu helmeilevästi ja tartuu minuun.Hikipisarat nousevat poskilleni,jotka värjäytyvät sateenkaaren väreiksi.Silmäni kirvelevät pyyhkiessä niitä suurilla työrukkasilla.Mutta Föri puksutta,niiskuttaa tutusti ja koksi palaa tarmokaasti mustassa ruumassa.                

Nousemme papan kanssa takaisin ylös kannelle.Palmikkoni ovat auennet, moniväriset poskeni kiinnittävät lautan käyttäjien huomion, silmäni ovat tuhkasta mustanpunaiset.Pimeän jälkeen aurinko häiritsee ja tunnen tuulenkin tulevan kaikilta suunnilta. Ookaamme vielä förin kannella muutaman" risteilyn", jotta saan siivottua kaupunkileninkini jotenkuten  puhtaaksi,sekä sukkani suoriksi.Seuraan samalla miten sorsat väistävät laiskasti lähestyvää lauttaa olenkin jokakerta aivan varma että joku linnuista jää lautan alle.Hakkaan käsiäni tuulessa,jotta ymmärtäisivät uida sivulle,oikea linnunpelätin koko kakara,muistan tädin vieressäni tuumanneen.Poistumme lautalta siltäpuolelta rantaa,jossa on Kakola.Pappani katselee eteenpäin,sytyttää mustan, loivasti käyrän piippunsa, laittaa sen roikkumaan alahuuleensa.                

-Aurakokea, sitä pitkin voit kulkea ihan Ruotsiin asti,pappani valistaa.                
Se nyt on jo tosi kaukana !

Jatkamme matkaamme Kaakelitehtaan sivua ylös Linnankadulle.

Tuula Parviainen-Polino