Portsalainen potretti: Janne Auvinen

"Portsa on harvinaista herkkua. Rehvastelkaa sillä."

Tällä palstalla esitellään ihmisiä, jotka asuvat tai työskentelevät Portsassa, sekä ihmisiä, joista portsalaisuus ei lähde pesemälläkään.

Nimi: Janne Auvinen

Lempinimi: Koulussa nimitettiin Auviseksi, joka oli ärsyttävää. Majanlahden Sanna kutsui piruuttaan aina Tsanuksi, joka oli vallan sietämätöntä. Valitsen Pote Vihisen keksimän: Valon jumala.

Ikä: Noin nelikymppinen. Siis 48.

Koulutus ja ammatti: Taiteen maisteri, ulkomaaksi Master of Arts. Moisen vakuuttavan tittelin hankin Teatterikorkeakoulusta. Elämän kiertokoulu siihen päälle, niin pääsee töihin Logomoon tapahtumajohtajaksi.

Työ Logomossa: Se on ihanaa. Vaihtelevaa, haastavaa, ihanaa, jännittävää, arkista ja ihanaa. Mainitsinko jo, että se on ihanaa?

Logomo: Logomo on talo, joka vuokraa tiloja erilaisiin tarpeisiin, lyhyt- ja pitkäaikaiseen käyttöön. Pitkäaikaisessa käytössä on vuokrattuja toimitiloja yrityksille, mm. ravintola. Lyhytaikainen käyttö tarkoittaa tapahtumia – konsertteja, teatteria, konferensseja, oopperaa, tv-tuotantoa, näyttelyitä, yritystilaisuuksia, häitä, syntymäpäiviä ja muita juhlia, ties mitä kukakin keksii. Minä vastaan siitä, että Logomossa on hyvä järjestää näitä lyhytaikaisia juttuja.

Olen ollut suunnittelemassa niin taloa kuin sen toimintaa ihan alusta asti (en kuitenkaan vielä 1876, jolloin ensimmäinen osa rakennettiin) ja Logomosta on tullut meille oikeastaan uusi perheenjäsen. Meidän perheemme neljäs lapsi siis syntyi tammikuussa 2011.

Vinkit Logomon tapahtumiin: Tulossa on paljon hienoja tapahtumia. On klassisen musiikin konsertteja, jazzia, swingiä, rockia ja viihdettä. Siis todella moneen makuun musiikin osalta.

Hyviä elokuvia on nähtävänä leffateatterissa. Ravintolassa on tarjolla lounaita ja brunsseja niin aikuisille kuin lapsillekin. Talossa on kaikenmoisia kokouksia ja konferensseja, jotka eivät niinkään yleisölle samalla tavalla näy kuin yleisötapahtumat.

Portsahistoria: Ensimmäisen kerran muutimme Portsaan 1988, Arvinkadulle. Kun Eero oli yksivuotias, iski meihin outo mielenhäiriö ja muutimme muualle isomman asunnon perässä. Eipä aikakaan, kun huomasimme, että tänne on päästävä kiireesti takaisin ja vajaan parin vuoden harharetken jälkeen 1993 ostimme nykyisen asunnon. Myöhemmin vielä alapuolen liikehuoneisto työhuoneeksi ja sitten naapurin hellahuoneen, jotta ei tarvitse enää haikailla sitä isompaa asuntoa.

Perhe: Perheeseen kuuluvat vaimo Miia, lapset Eero, Ilmari ja Elina sekä brasilianterrieri Inka ja Jack Russellinterrieri Arttu. Ja Logomo. Eeron on asunut jo muutaman vuoden poissa Portsasta.

Auvisten tasavuosijuhlat asumisen kunniaksi: Huomasimme pihajuhlafrekvenssin pudonneen häiritsevän alhaiselle tasolle. Helpointa oli keksiä tekosyy juhlien järjestämiseen: asuntavuosijuhla. Auvisia oli nimittäin elokuussa 2013 nähty yhtä mittaa Rauhankatu 26b:n pihalla jo 20 vuotta. Ja kun eivät penteleet aio lähteä minnekään niin kauan kuin henki pihisee, siinä on varmaan syytä naapureille enemmän kuin tarpeeksi juopua yhtenä syysiltana.

Ei vaan, juhlat sujuivat rauhallisen jutustelun ja vitsinkerronnan merkeissä. Erityisen iloisia olimme siitä, että paikalle saapui oman pihan väen lisäksi myös naapureita nostelemaan maljoja kanssamme. Portsalainen yhteishenki ja kylätunnelma ovat tärkeimpiä syitä viihtyä näissä kortteleissa ja tämä oli taas osoitus siitä.

Portsalainen identiteetti: Mehän ollaan oikeasti ihan portsalaisjunioreita, kun muistetaan, että näissä pihoissa asuu väkeä, jotka ovat portsalaisia kaukaan ennen meidän syntymää. On vallan käsittämättömän hienoa kuulla vanhojen portsalaisten tarinoita historiasta ja vielä käsittämättömämmän hienoa päästä ikään kuin osaksi tätä historiaa.

Minun ei ole vaikea ymmärtää sitä, että nämä pihat pitävät otteessaan. Entisessä kotikaupungissa tällaiset alueet tuhottiin ja ne pihat, joissa minäkin lapsena leikin, ovat enää valokuvia. Onneksi Tampereella on sentään säilynyt Pispala, mutta Amurin tappaminen on ollut kamalaa katsottavaa. Sama olisi ollut edessä Portsassakin, ne modernin kaupunkikuvan vaatimat kerrostalot, ellei kansalaisliike olisi noussut barrikadeille. En tiedä, minkälaisella apuvälineellä hattu pitäisi nostaa, että se nousisi tarpeeksi korkealle Portsa ry:n edessä. Kiitos meidän myöhempien sukupolvien puolesta!

Lempiruoka: Pasta kaikissa muodoissaan. Koulussa tykkäsin läskisoosista, jota ei toki moisella nimellä kehdattu kutsua. Onneksi kuitenkin kolme neljännestä ruoasta oli sitä, nimityksestä huolimatta.

Kengänkoko: Varsinainen vastaus on 10 ja puoli ulkomaanasteikolla. Se ei ole snobbailua, vaan olen löytänyt tietyn valmistajan, jonka viime vuoden Extra Wide -malleja löytyy aina hyvällä alennuksella. Myönnän olevani kenkäkuluttajana surkea suomalainen.

Rakkain paikka Portsassa: Rauhankatu 26 b 6.

Rakkain paikka maailmalla: Clapham Common.

Nautinnollisin vuodenaika: Syksy ilman muuta, jollei sen väistämättömänä seurauksena olisi talvi, jota syvästi vihaan. Joten sanon kevät.

Taskussani on: Puhelin ja hirmu nippu avaimia. Rahaa ei kyllä koskaan.

Äiti Eila Roine, Pikku Kakkosen mummo: Tykkää käydä Portsassa, vaikka onkin Raunistulasta. Viimeinen juonto ohjelmassa oli syyskuussa 2013.

Kerro lapsuusmuisto: Muistan lapsuudestani Tampereelta paljon jääkiekkoilijoita, joiden purkkapakkauskuvia kerättiin albumeihin. Moni oli palomies ja toimivat vanhempieni työpaikalla teatterissa iltaisin palovahteina. Minä kun vietin siellä iltojani usein, Jorma Peltonen ja Pekka Marjamäki tulivat tutuiksi. Peltonen selvitti ruutupaperilla jääkiekon hienouksia yhtenä iltana, joten seuraavassa pelissä kannatin Ilvestä. Marja käänsi kannatukseni Tapparaan toisena iltana ja vei kuitenkin voiton lopulta. Näin sen piruetit Antti Leppäsen selän takaa, kun Tappara voitti Moskovan ZSKA:n ja meillä pojilla oli kädet kipeinä kovalevylaidan jyskyttämisestä. Vieläkin – sen, mitä jääkiekkoa joskus seurailen – olen Tapparan miäs. Vaikka olenkin jo asunut Portsassa kauemmin kuin Kyttälässä.

Vinkkaa musiikkikappale: George Crumb: Black Angels, III. Return.

Motto: Ilman sisältöä ei synny kuin koristeita.

Terveiseni portsalaisille: Nauttikaa tästä ihmeellisestä alueesta ja ottakaa kyläyhteisöllisyyden mahdollisuuksista irti kaikki, minkä saatte. Portsa on harvinaista herkkua. Rehvastelkaa sillä.