Annankatu 1 pihakonsertti

Heidi Karvosen konsertti kutsuvieraille 13.6.2022

Aurinko paistaa, valkeat ja violetit syreenit juhlivat tuoksuillaan, kun ihmiset asettuvat tuoleille ja vilteille kuuntelemaan hyvän naapurinsa ja ystävänsä Heidi Karvosen lauluja. Hän aikoo äänittää lähitulevaisuudessa omia kappaleitaan, joita voi kuunnella ennen pitkää ainakin Spotifyssä. Kutsuvieraat toimivat samalla testiyleisönä. Kevään pihatalkoiden hedelmät näkyvät ympärillä kauniisti. Paikkoja on kunnostettu ja maalattu, nurmikkoa parannettu ja kukkia istutettu. Grillikatoksessa on tarjolla kahvia, mehua ja Heidin lapsien tekemiä kuppikakkuja. Tunnelma on kuin menneiden aikojen paimenidyllimaalauksista, joku sanoi.

Kuka on Heidi Karvonen? Hän syntyi Joensuussa 33 vuotta sitten, iloisten laulujen ja itkuvirsien maaperällä. Hän on tällä hetkellä vapaaehtoistoiminnan koordinaattori MLL:ssa. Hän on saanut mm. SPR:n Ennakkoluulottoman edelläkävijän tunnustuksen, perusteena ystävätoiminnan järjestämisestä ja kehittämisestä maahanmuuttajaäideille. Heidi on opiskellut Turun yliopistossa, tehnyt maailmanympärimatkan, asunut Afrikassa, Intiassa ja nyt neljä vuotta Annankadulla, jossa hän viihtyy erinomaisesti lastensa kanssa. Laulanut hän on aina. Musiikinrakkaus näkyy hänestä monin tavoin. Hän esiintyy paljon erilaisilla klubeilla. Nauvon Tackorkissa hän on laulanut useana vuonna, niin tänäkin kesänä. Veneilijöitä varten hänellä on mm. hieno sovitus Jailhouse rockista. Siinä tunnelma muuttuu menevän alun jälkeen yllättävästi kuin aaltojen keinunnaksi, hyvin sensuelliksi ja hienoksi. Heidi on laulanut sitä omille lapsilleen jopa tuutulauluksi.

MLL:ssa työskentelee myös kirjallisesti lahjakas Riitta Leino, josta on tullut Heidin hyvä ystävä. Varsinkin rankka korona-aika yhdisti heitä. He huomasivat, että heidän ajatusmaailmansa sopi hyvin yhteen ikäerosta huolimatta. Kaikki alkoi Riitan tekstistä Onnea etsimään. Hän näytti sitä Heidille, joka sävelsi siihen hienon melodian. Riitta intoutui kirjoittamaan vaikka keskellä yötä: Hyvä, etteivät palomiehet tulleet paikalle katsomaan, missä palaa! Syntyi tekstejä, joiden nimilista muodostaa melkein itsenäisen runon: Kuuleeko kuu. Takki auki. Ovet auki. Onnea etsimään. Sydämen sävelmää. Tekstit ovat rohkeita ja avoimia, nimensä veroisia. Riitan sanoitukset inspiroivat Heidiä ja ne myös usein yllättävät. Niitä voi tulkita monella tavalla.

Heidi ja Riitta ovat molemmat rempseitä, suorasanaisia ja iloisia. Hyvä mieli on tärkeää. Sen saavuttamisessa auttaa musiikki ja avantouinti. Heidi teki jokin aika sitten lohdutukseksi laulun, Mua sattuu, sairaalle ystävälleen. He eivät ole tavanneet koskaan, mutta etäyhteys voi olla myös läheinen ja tärkeä. Kuullessani sen ihoni meni kananlihalle ja kyyneleet tekivät pelkästään hyvää. Riitta on kannustanut Heidiä kirjoittamaan suomeksi, sillä aikaisemmin hän on kirjoittanut paljon englanniksi, joka on melkein hänen toinen kotikielensä. Suomen kieli on tunnekieli ja sen Heidi on vihdoin havainnut. Ystävyys ja yhteistyöt innostavat uuden äärelle, antavat molemmille selkeän suunnan. 

Millainen oli pihakonsertti? Se oli hyväntuulinen ja lämpimästi toteutettu. Heidi jutteli luontevasti laulujen välillä yleisölleen ja lauloi kaikki kappaleet ilmeikkäästi ja kauniisti. Ne oli valittu huolellisesti, mutta tilaa oli myös spontaanille kokeilulle. Joukossa oli Heidin omien laulujen lisäksi joitakin ikivihreitä, mm. kappale This is a man’s world. Latinalaisrytmiset kappaleet sopivat hänelle erinomaisesti. Oma kappale Kuuleeko kuu on mainio esimerkki siitä. Heidi osoitti kappaleen Cherbourgin sateenvarjot kiitokseksi ystävälleen Riitalle. Laulu nousi uuteen ulottuvuuteen, kun Heidi esitti sen suomeksi Topi Sorsakosken sanoin. Laulu on ollut mielestäni hyvin kulunut, soitettiinhan sitä radiossa aikanaan ihan väsyksiin asti, mutta ihanassa kesäillassa se avautui ja lumosi kuulijansa kuin ei koskaan ennen:

Tuuli kulkee puiden alla kuunnellen / Sumu liikkuu kasvoillani tunnen sen/ Aalto rantaan heittää kuohun valkoisen / Silloin rakkahin muistan vain sun

Näin voi käydä, kun kuuntelee ja katselee uusin korvin ja silmin. Kiitos Heidi, kun järjestit meille Annankatu ykkösen asukkaille ja vähän muillekin iloisen ja hienon musiikkituokion. Sitä säestivät paitsi kukkivat sireenit ja norjanangervot, myös ruotsinpihlajan valkoiset kukat. Saimme sen 100-vuotisjuhlamme kunniaksi vuonna 2008 Portsa ry:ltä. Se oli hieno ele. Samaan aikaan talossamme asuivat Teemu ja Katri Ollikainen Siiri-tyttärineen. He muuttivat parin vuoden kuluttua Helsinkiin, mutta lähtölahjaksi Teemu teki laulun Annankatu 1, Port Arthur (Teemu Ollikainen, talon asukas n. 2007-2010). Laulu soitettiin juhlallisesti pihakonsertin päätteeksi. Se on kiitos talovanhukselle, jonka hirret huokaavat haa-aa kun aurinko niitä taas lämmittää. Toinen säkeistö on osuva: Tuhat yheksänsataakaheksan juoksi tyttöjä ja poikia / Lasten äänet, ne ei muutu, ne särkee korvia/

Ja Annankadulla / kuului vasaroiden paukunta / kun rakennettiin uutta Port Arthuria

Olen hyvin kiitollinen saadessani asua Portsassa. Sen hienot pihat mahdollistavat yhteisöllisyyden, jossa kaikilla on hyvä ja turvallinen olo. Talossamme asuu tällä hetkellä yhdeksän lasta. Se kertoo, että perheet haluavat asua täällä ja tarjota lapsilleen hyvän kasvuympäristön. 9-vuotias Iris kertoi eilisiltana, että joskus alkusyksyllä pihassamme on voimistelunäytös! Jään odottamaan lisäinfoa.

Arja Tuovinen, Annankatu 1