Asunto-osakeyhtiö Korkeavuori Turussa

Oheinen historiikki on laadittu As. Oy Korkeavuori Turussa nimisestä yhtiöstä. Se kertoo yhtiön taipaleen vuosien 1917-1987 välisenä aikana. Historiikki valmistui yhtiön 70-vuotisjuhliin. Se on kirjoitettu yhtiön osakkaille ja heille myös aikoinaan jaettu. Kirjoittajana on Raili Pajula, joka oli silloin yhtiön isännöitsijänä. Alkuosassa olevat Portsan aluetta koskevat tiedot ovat Marja Kallion Portsalaisia kirjasta, jota saa ostaa Turkuseuran Föripuodista.

Port Arthur on antautunut

”Lontoo, tammikuun 2. päivä 1905. Täällä oleva Japanin lähetystö ilmoittaa, että kenraali Rogilta saapuneitten ilmoitusten mukaan venäläiset itse ovat viime yönä räjäyttäneet ilmaan linnoituksen.”

Näin uutisoi tammikuun 3. päivänä 1905 suomenkielinen, kansanvaltainen, vapaamielinen, edistysrientojen äänenkannattaja, sanomalehti Turun Sanomat. Venäjän – Japanin sodassa oli tapahtunut käänne.

Edellä oleva teksti on suoraan lainattu Turkuseuran julkaisusta Portsalaisia. Samaa teosta on jatkossa käytetty tukena.

Japanin sodan kulkua seurasivat tiedotusvälineet pitkin kevättalvea 1905. Sanomalehtien kautta sodasta tuli päivän puheenaihe myös tavalliselle kaupunkilaiselle. Samoihin aikoihin oli rakennusmestari Adrian Thomander saanut valmiiksi rakennuspiirustukset, joiden mukaan alettiin talonomistaja K. E. Lindroosille rakentaa taloa ositteeseen Puutarhakatu 33. Samalle tontille Arvinkadun puolelle ryhdyttiin muuraamaan Tonavan Saunan rakennusta.

– Mitä sää teet? utelivat pikkupojat muurarilta.
– Port Arthurin linnoituksen muuria, oli vastaus.

Ja siitä pitäen on Turun kaupungin VIII kaupunginosan nimi ollut Port Arthur. Kansan suussa nimi sai muodon Portsa. Tämä on yksi versio nimen synnystä.

Pitkät hankalat kadunnimet

Portsa voi kiittää olemassa olostaan vuonna 1827 riehunutta Turun paloa. Viranomaisille tuli tilaisuus laatia kaupungille mannermaisen väljä asemakaava. Carl Ludvig Engel laati Turulle puhdasoppisen empirekaupugin raamit. Katujen tuli olla leveitä, aukioita oli paljon, korttelit oli jaettu neljään tai kuuteen tonttiin. Katujen leveydestä voidaan tänä päivänä tietysti olla eri mieltä.

Engelin kaava ei Portsan osalta täysin toteutunut. Paperille jäi suunnitelma englantilaisesta puistosta, joka olisi sijoittunut Puutarhakadun paikalle Korkeavuorenkadun ja Annankadun väliin. Mikä olisikaan hienompaa kuin katsella Puutarhakadun liikennevilinän sijasta vehmasta, vihreää puistoa. Myöskään Läntistä toria ei rakennettu. Se olisi sijoittunut Mannerheimin puiston paikalle.

Katujen nimistö on muuttunut vuodesta 1828. Nykyinen Korkeavuorenkatu oli alkujaan Vähä-Korkeavuorenkatu ja nykyinen Heikkilänkatu oli Korkeavuorenkatu. Nimi esiintyy ruotsiksi muodossa Lilla Högbergs Gatan. Rauhankatu oli Läntinen Vähä-Pitkäkatu (Lilla Västra Lång Gatan).

Arvinkatu oli Iso-Puutarhamestarinkatu ja Annakatu oli Vähä-Puutarhamestarinkatu. Vanhat nimet olivat mahdottoman pitkiä ja hankalia käytössä.

Meri ulottui 1800-luvun alussa sinne saakka, jossa Pansiontie yhtyy Puutarhakatuun ja Hansakatuun eli Lahden Shellin nurkalle. Portsa oli silloin Iso-Heikkilän kruunutilaan kuuluvaa peltoa ja laidunmaata. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa tuli paljon vähävaraista väkeä kaupunkiin leveämmän leivän toivossa.
Asunnoista oli kova pula.

Korkeavuori Turussa

Kaupunki ryhtyi myymään tontteja, asunto-osakeyhtiöitä perustettiin ja alkoi kiivas rakentamisen kausi. Yhtiöiden nimet esiintyvät yleensä muodossa Turun Työväen Asunto-osakeyhtiö, mutta oma yhtiömme on nimeltään Asunto-osakeyhtiö Korkeavuori Turussa. Yhtiösopimuksen ovat allekirjoittaneet Turussa 20. päivänä helmikuuta 1917 Kaarlo Väinölä kauppias, F.O Silvan poliisikonstaapeli, K.A Järviö tehtaan työmies ja E.F. Perko leipuri.

Ensimmäisten osakkaiden ammattijakauma oli seuraavanlainen. Poliisikonstaapeleita oli 8 kpl sekä yksi etsiväylikonstaapeli. Kauppiaita oli 4 kpl sekä yksi maitokauppias. Muita ammattiryhmiä olivat suutari, yövartija, työnjohtaja, leipuri, vanginvartija, sorvari, peltiseppä, kirjuri, raitiovaununkuljettaja, pika-ajuri, jalkinetyöntekijä, tehtaanmies ja insinööri.

Kolme ensimmäistä osakkeenomistajista oli naisia; neiti Naimi Paavola, neuloja Henrika Kotiranta ja leipuri rouva Wilhelmiina Perko.

Yhtiön perustajajäsenet katsoivat ehkä nimeä valitessaan olevansa ”ei-työläisiä”, koska yhtiömme nimi poikkeaa muista edellä mainitulla tavalla.

Nimen outo muoto aiheuttaa pientä hämminkiä virallisissa asioissa. Monesti käydään seuraavanlainen keskustelu:

– Yhtiön nimi?
– As. Oy Korkeavuori Turussa.
Kysyjä kirjoittaa As. Oy Korkeavuori.
– Se on As. Oy Korkeavuori Turussa.
– Niin
– Ei kun se nimi on As. Oy Korkeavuori Turussa.

Yhtiömme alkutaival oli seuraavanlainen. Yhtiösopimus allekirjoitettiin 20.2.1917. Yhtiöjärjestys hyväksyttiin 5.4.1917 ja perustava kokous pidettiin 6.5.1917. Osakkeet myytiin huutokaupalla yhtiön osakkaille. Liikehuoneet myytiin kolme vuotta myöhemmin.

Osassa asuntoja oli vesijohto alusta lähtien, mutta sähkövalo saatiin vasta vuoden 1918 lopulla. Loppukesästä 1922 laitettiin vesijohto niillekin, joilla sitä ei vielä ollut. Kovat olivat säännöt näiden ”ylellisyyksien” osalta, sillä annettiin varoitus osakas Tammelle ”turhan veden haaskuun takia” ja yhdestä asunnosta päätettiin sulkea vesijohto, koska siellä pestiin pyykkiä sisällä kiellosta huolimatta. Talossa oli maksullinen pesutupa pyykinpesua varten.

Yhtenäinen ulkonäkö

Portsan yhtenäinen ulkonäkö on pitkälle neljän miehen käsialaa. Veljekset Thomanderin piirrustus- ja rakennustoimistossa työskennellyt rakennusmestari Adrian Thomander suunnitteli Portsaan 39 rakennusta vuosina 1904-1918. Kaupunginarkkitehti Arthur Kajanus suunnitteli vuosina 1884 -1897 yhteensä 17 rakennusta. Rakennusmestari Anton Salviander suunnitteli 18 rakennusta vuosina 1898-1915. Suosituin ja tuotteliain Portsan luojista oli rakennuspiirtäjä Karl Sahlberg. Hän suunnitteli 35 rakennusta vuosina 1902-1913.

Meidän yhtiömme on Adrian Thomaderin käsialaa. Alkuperäisissä suunnitelmissa on B-talon tilalle suunniteltu jatkoa Wuorelan kivitalolle, mutta se ei koskaan toteutunut. Samoin alkuperäisistä suunnitelmista poikettu rakentamalla liikehuoneita A-talon alakertaan Puutarhakadun varrelle.

Portsan ulkonäön sanelivat Turun kaupungin rakennusjärjestykset vuosilta 1878, 1883 ja 1907. Puurakennuksia ei saanut rakentaa yhtä kerrosta korkeammiksi. Rakennusten tuli olla harjakattoisia. Ullakoiden tuli olla korkeita ja varustettuja vintti-ikkunoilla.

Paljon väkeä ja pienet tilat

Koska Portsan asunnot oli tarkoitettu nukkumiseen ka syömiseen, oli sisustuskin sen mukainen. Irtain tavara; astiat, liinavaatteet, vaatteet jne. säilytettiin arkuissa, irtonaisissa kaapeissa ja piirongeissa. Kirjahylly oli harvinaisuus ja niinpä piironginpäällinen sai toimittaa kirjahyllyn virkaa. Siinä säilytettiin valokuvat ja muutama kirja. Kirjallisuus oli usein uskonnollista.

Keittiön tai hellankakluunihuoneen seinän vierelle oli sitten tarpeen mukaan sijoitettu nukkumapaikat: sivustavedettävää, päästävedettävää, rauta- tai pukkisänkyä. Olipa perheitä, joissa yövyttiin siskonpetissä lattialla, sillä muuten ei oltaisi mahduttu kotiin nukkumaan yhtä aikaa.

Räsymatot peittivät lattiaa, pitsiverhot hulmahtelivat kamarin ikkunoissa, kamarin kukkatapetin säännöllisen kuvion rikkoi vain seinälle ripustettu taulu, yleensä uskonnollinen aiheeltaan.

Vuonna 1900 oli Portsassa asukkaita 1400 ja vuonna 1910 jo lähes 6000 henkeä. Kiinteistöviraston tutkimuksen mukaan asukasmäärät olisivat olleet myöhemmin esim. vuonna 1954 2402 kpl, 1964 2052 kpl, 1974 1720 kpl ja vuonna 1984 1278 kpl.

Ikärakenne saman tutkimuksen mukaan on ollut vuonna 1954 0-6 v 193 kpl, 7-15 v 262 kpl, 16-30 v 439 kpl, 31-64 v 1184 kpl ja yli 65-vuotiaita 324 kpl.

Vuonna 1984 samoissa ikäryhmissä luvut ovat olleet 75 kpl, 87 kpl, 310 kpl, 588 kpl ja 218 kpl.

Ruokakuntien kokojen mukaan lukumäärät ovat olleet 1954 yhden hengen talouksia 199, kahden hengen 43, kolmen hengen 236, neljän hengen 125 ja viiden hengen 61 kpl.eli yhteensä 964 kpl talouksia. Vastaavat lukumäärät ovat olleet 1984 388 kpl, 182 kpl, 87 kpl, 60 kpl ja 4 kpl eli 721 taloutta.

Klosettien käyttöohjeet

Niinkin outo laitos tänä päivänä kuin ulkovessa ei vielä kymmenen vuotta sitten ollut harvinaisuus Portsassa. Nyt niistä on päästy eroon. Johtokunnan kokous 14.1.1938 käsitteli yhtenä asiana vesiklosettien rakentamista. Silloin päätettiin selvittää paljonko rakentaminen tulisi maksamaan. Helmikuussa 1939 käytiin joka asunnossa katsomassa klosetin paikka.

Näin yhtiöömme rakennettiin sisävessa huomattavasti aikaisemmin kuin muihin. Kerrotaanpa, että meitä pilkattiin kun ”ruvetaan paskalle kamarin nurkassa”. Jotta kaikki olisi sujunut vesiklosettien kanssa kuten pitääkin, hankittiin ”WC-laitteiden käyttöohjeet” joka asuntoon. Vessapaperin jakaminen asukkaille yhtiön toimesta lopetettiin vasta vuonna 1950. Jakoperusteista eivät vanhat pöytäkirjat kerro mitään.

Oma yhteinen sauna

Yhtiön oma sauna oli jokseenkin tuntematon käsite 30-luvulla. Arvinkadulla toimi Tonava-Sauna, Ratakadulla Mikaelin sauna, Korkeavuorenkatu 3:ssa toimi Vuoksen sauna ja lähistöllä oli lisäksi Räävelin sauna. Vuoksen saunassa kylvettiin viimeisen kerran vuonna 1980.

Johtokunnan kokouksessa 1935 ehdotettiin ensimmäisen kerran oman saunan rakentamista yhtiölle. Asia jätettiin silloin pöydälle. Asiaa ei saatu eteenpäin ennen sotaa. Vasta vuonna 1949 hankittiin saunan piirustukset rakennusmestari Karlssonilta, mutta rakentamista lykättiin, kunnes heinäkuussa 1953 saunavuorot aloitettiin.

Sauna saatiin sittenkin rakennettua ja sitä juhlistettiin asiankuuluvilla harjakaisilla. Saunapäivät olivat aluksi torstai, perjantai ja lauantai. Saunavuorojen laatijoiksi valittiin komitea, joka koostui kolmesta naisesta.

Vuoteen 1960 saakka saunottiin perhesaunavuoroin, mutta tällöin miehet saivat yhteisen tunnin. Tästä yhteissaunominen lisääntyi siten että torstaisin oli perhevuorot ja perjantaisina yhteissaunat. Seuraavana vuonna siirryttiin vain yhteisvuoroihin. Vuonna 1983 muutettiin saunapäiviksi tiistai ja perjantai.

Uudesta asukkaasta saattaa tuntua aluksi oudolta ajatus yhteissaunasta. Pian kuitenkin huomaat olevasi yksi joukosta. Kuulumiset vaihdetaan, selät pestään, yhdessä vihdotaan ja pikkuisen ehkä juorutaankin. Jokaiselle tehdään tilaa lauteille.

Pihapiirin elämää

Alkuvuosikymmeninä yhtiön pihamaa suljettiin porteilla liikenteeltä yöksi. 30-luvulla portit suljettiin kello 18 ja kesäaikaan kello 21. Joka kulki autolla, sai avaimen jolla sai portin auki. Autojen säilytyksestä pihamaalla perittiin vuokraa.

Hieman sama tilanne on tänäänkin; kun kuljetaan porteista, on avaajan myös huolehdittava sulkemisesta. Nykyiset portit asennettiin uudelleen muutama vuosi sitten, jotta saataisiin piha-alue rauhoitettua oleskeluun. Alkuperäisissä piirustuksissa on piirretty kauniit. koristeelliset puuportit, mutta pöytäkirjoista ei käy selville, onko sellaisia koskaan rakennettu.

Mikä lienee ollut syynä, kun tehtiin ilmoitus poliisikonttuuriin siitä, että talon pihalla pidetään pahaa elämää. Samalla anottiin, että Puutarhakadulla passissa oleva poliisikonstaapeli valvoisi järjestystä myös talon pihalla. Pöytäkirjat eivät kerro saatiinko poliisin apua.

Sota-aika tyhjensi asunnot

Joulukuussa 1938 johtokunta päätti, että kaikkien talossa asuvien siihen kykenevien henkilöiden on otettava osaa ”talossa toiminnassaolevaan väestönsuojeluvalvoukseen, mikä toimitetaan kello 10 illalla ja kello 6 aamulla välisenä aikana joka yö ja on kaksi talon asukasta yhtä aikaa valvoustehtävissä”. Näiden huolena oli ilmavaaran sattuessa herättää kaikki talon asukkaat ja johdatettava heidät väestönsuojaan.

Huoneistoja oli paljon tyhjillään väen siirryttyä suojaisemmille paikoille. Vesijohdot jäätyivät, koska asunnot olivat lämmittämättä. Korjaaminen jätettiin kevääseen, jolloin ne sulaisivat itsestään. Uusimaan jouduttiin kuitenkin paljon vesijohtoa putkien halkeamisen takia. Vuosikokous helmikuussa 1940 kutsuttiin poikkeuksellisesti koolle ainoastaan sanomalehti-ilmoituksella, koska asukkaiden olinpaikasta ei ollut tietoa. Läsnä kokouksessa oli vain 11 henkeä, valtakirjoja oli 4 kpl eli osakkeita oli edustettuna 36.

Maaliskuussa 1940 päätettiin hankkia kaasutiiviin väestönsuojan piirustukset. Tähän ryhdyttiin, koska Wuorelasta ei satu suojaa. Väestönsuoja piti rakentaa ulkorakennukseen nykyisen saunan paikalle. Piirustukset saatiin, mutta suojaa ei koskaan rakennettu. Asukkaat olivat hälytyksen sattuessa suojassa pesutuvassa. pesutuvan ikkunan eteen oli pinotti santasäkkejä sekä rakennettu pylväitä kattoa tukemaan.

Kesäkuussa 1943 tehtiin väestönsuoja B-talon holvikäytävään talkoilla. Väestönsuoja purettiin vuonna 1946, koska siitä oli tullut asiattoman väen oleskelupaikka. Rakennustarpeet myytiin huutokaupalla.

Pitkäaikaisia yhtiömme palvelijoita

Yhtiöllämme oli sama talonmies 20 vuotta. Eino Varjonen täytti 50 vuotta heinäkuussa 1954 ja elokuussa hän sanoi itsenä irti. Läksijäisjuhlat pidettiin silloisen isännöitsijän luona. Sen jälkeen on talonmies vaihtunut monta kertaa. Pahimmassa tapauksessa työsuhde on kestänyt vain pari kuukautta. Lokakuusta 1985 lähtien talonmiehen töistä on vastannut Turun Talopalvelu Oy.

Yhtiömme pitkäaikaisin isännöitsijä on ollut K.J. Valtonen. Hän toimi isännöitsijänä kaikkiaan 19 vuotta. Ensimmäinen kausi oli 1922 ja viimeinen 1968. Nykyään isännöitsijän tehtäviä hoitaa Kiinteistöpalvelu Virtanen, vastuullisen isännöitsijänä Reijo Virtanen.

Pitkäaikaisin hallituksen jäsen on ollut Uno Ahlgren. Hän toimi hallituksessa yhtäjaksoisesti 33 vuotta. Seuraavalle sijalle yltää Jussi Vihanto. Hän toimi hallituksessa 25 vuotta yhtäjaksoisesti. K.A. Airisto toimi hallituksen jäsenenä 27 vuotta pitäen muutaman välivuoden.

Ensimmäinen naisjäsenemme hallituksessa oli neiti Naimi Paavola vuonna 1919. Hän lienee ollut outo lintu tässä miehisessä porukassa, koska titteli neiti esiintyy pöytäkirjoissakin. Kolmekymmentäluvulla saattoi vuosikokouksen esitys hallituksen jäseniksi olla ”kaikki miespuoliset yhtiön osakkaat”.

Sodan jälkeen naisten valitseminen yleistyi. Pitkäaikaisia hallituksen jäseniä olivat Naimi Lehti 14 vuotta ja Elma Leinonen 12 vuotta.

Portsan perusparannus käynnistyy

Varsinaisessa yhtiökokouksessa vuonna 1979 osakas Kangas ehdotti, että johtokunta ottaisi selkoa valtion myöntämistä peruskorjauslainoista. Yhtiökokous velvoitti johtokuntaa hoitamaan asiaa. Portsa, Mestarinkatu ja Kuuvuori valittiin Turussa perusskorjauskokeilualueiksi.

Pispala Tampereella sekä Vallila ja Käpylä Helsingissä kuuluivat myös kokeilun piiriin. Peruskorjauskokeilu alkoi vuonna 1980. Lainoja saivat sekä yhtiöt että yhtiön osakkaat asuntojansa varten. Vuonna 1982 kävi kaupungin edustaja selvittelemässä hallitukselle peruskorjausasioita ja tästä päästiin alkuun.

Tarjouksia suoritettavista töistä pyydettiin ja saatiin siten, että lainahakemus jätettiin maaliskuussa 1983. Koska lainahakemuksen käsittely kesti Asuntohallituksessa vuoden, otti yhtiö pankista etukäteen lainaa, jotta saatiin ikkunat ostettua ja asennettua.

Lainan takaajiksi ryhtyivät hallituksen jäsenet henkilökohtaisesti. Huhtikuussa 1984 saatiin lopulta lainapäätös, jonka hyväksytty kustannusarvio oli 638.500 mk. Tällä rahalla maalattiin talot, uusittiin vesijohdot, vaihdettiin ovet ja ikkunat sekä paljon muuta.

Peruskorjauksen yhteydessä jätettiin yhtiön käyttöön ennen vuokrattuna ollut nk. monitoimitila. Tähän tilaan on rakennettu hallituksen kokoushuone. Monitoimitilaa asukkaat voivat käyttää askarteluhuoneena.

Uusi yhtiöjärjestys

Uusi osakeyhtiölaki tuli voimaan 1.1.1980. Tällöin esimerkiksi johtokunnan nimitys muuttui hallitukseksi. Samoin isännöitsijä ei enää saanut olla hallituksen puheenjohtaja. Kaikkien asunto-osakeyhtiöiden täytyi ryhtyä laatimaan uutta yhtiöjärjestystä.

Oman yhtiömme yhtiöjärjestys oli alkuperäinen vuodelta 1917. Siitä puuttuivat mm. liikehuoneistot kokonaan ja siksi piti tehdä 10 osakkeen osakeanti. Koska yhtiöjärjestystä ei oltu vuosikymmenien kuluessa saatettu ajan tasalle, aiheutti se monenmoisia vaikeuksia uuden laadinnassa ja sen hyväksyttämisessä. Asia on vieläkin vireillä Patentti- ja rekisterihallituksessa.

Näin oli siis vuonna 1987, jolloin ylläoleva teksti on kirjoitettu.